Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Euroopan ensimmäiset naiskansanedustajat
Valtiopäivät kokoontuivat juhlallisesti toukokuun 23. päivänä 1907 Helsingissä. Miehillä oli knallit päässään ja naiset olivat arvokkaasti pukeutuneita. Suuri väkijoukko Senaatintorilla, katujen reunoilla ja palokunnantalon lehtereillä ihasteli näkemäänsä. Yleisön joukossa oli runsaasti myös ulkomaisia lehtimiehiä. Oli ensimmäinen kerta Euroopassa, kun naiset astuivat valtakunnanpolitiikkaan.
Suomen eduskunnan ensimmäisiä naiskansanedustajia vuonna 1907. Katso nimitiedot lähteitä-kohdan linkistä. Työväen Arkisto.
Suomessa siirryttiin 1906 neljän säädyn edustukseen perustuneesta järjestelmästä, joka oli Euroopan vanhakantaisimpia, suoraan Euroopan moderneimpaan järjestelmään: yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Vaaleissa saivat äänestää kaikki täysi-ikäiset kansalaiset, niin miehet kuin naisetkin. Myös vaalikelpoisuus koski molempia sukupuolia. On hyvä muistaa, että yhtä aikaa naisten kanssa myös yli 90 prosenttia Suomen miehistä sai äänioikeuden!
Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta oli vaadittu jo useita vuosikymmeniä säätyihin kuulumattomille. Tulevan sosialidemokraattien kansanedustajan Hilja Pärssisen (1876–1935) kirjoittamissa kirjasissa rohkaistiin erityisesti työläisnaisia vaatimaan äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta, jotta he itse voisivat parantaa omaa asemaansa. Hän oli kohdannut opettajan työssään yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja päättänyt omistautua työväenliikkeen asialle.
Katso Pärssisen perustelut naisten ääni- ja vaalikelpoisuudesta vuodelta 1905. Työläisnaiset lähtivätkin kaduille marssimaan naisten äänioikeuden puolesta. Nämä mielenilmaukset kohtasivat kuitenkin myös vastarintaa. Lue Inga Murron (s.1878) muistelmakatkelma naisten äänioikeusmielenosoituksesta Tampereella vuonna 1906.
Suomalaisia rasittivat myös vuonna 1899 alkaneet venäläistämistoimet. Venäjän vuoden 1905 suurlakkokevään innoittamana järjestettiin laajat kansanpiirit yhdeksi rintamaksi koonnut suurlakko Suomessa 30.10. – 6.11.1905. Siinä vaadittiin keisarilta venäläistämislakien kumoamista ja säädyiltä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Päämäärät toteutuivat: Säätyjen pelko valtataistelun radikalisoitumisesta ja Venäjän kansainvälisesti vaikea tilanne vuonna 1906 tekivät lakimuutokset mahdolliseksi ja saivat säädyt luopumaan vallastaan. Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa 1907. Eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Naisista porvarillisten puolueiden edustajia oli kymmenen ja sosialidemokraattisen puolueen edustajia yhdeksän.
Äänestys Rautatien kansakoululla (Riihimäellä?). Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit 1907. Kansan Arkisto.
Vaalilautakunta Vaasassa vuonna 1907. Kansan Arkisto.
Ulkomailla uutisoitiin
Saksan työväenlehdistössä raportoitiin usein suomalaisnaisten eduskuntatyöskentelystä. Clara Zetkin toimitti työläisnaisliikkeen Gleichheit-lehteä. Työväen Arkisto.
Tietoja tasa-arvoisen eduskuntalaitoksen työskentelystä Eurooppaan välitti seuraavina vuosina kielitaitoinen Hilja Pärssinen. Häneltä käännettiin kymmeniä sosialidemokraattisen työväenpuolueen naisten lakialoitteita käsitteleviä artikkeleita työväenlehtiin. Pärssistä haastateltiin lehdistössä laajasti hänen Euroopan matkoillaan. Lue brittiläisen Daily Mailin artikkeli, jossa haastatellaan Pärssistä ja ihmetellään suomalaista tasa-arvoista eduskuntaa vuonna 1913.
Saksalaisissa työväenlehdissä Suomen äänioikeusuudistusta kuvailtiin ”kansainvälisen sosialismin voitoksi” ja naisten äänioikeuden toteutumista puolestaan todisteeksi ”Suomen henkisen ja sosiaalisen kehityksen korkeasta tasosta”. Toisaalta radikaali uudistus herätti konservatiivisissa piireissä myös pelkoa Suomessa ja ulkomailla. Naiskansanedustajat olivat ennakkoluulojen purkajia. Heidän tuloaan eduskuntatyöhön puitiin lehdistössä muun muassa moraaliselta kannalta.
Sosialidemokraattiset naiset järkyttivät esiintymisellään yleisöä heti alkumetreillä, kun edustaja Ida Aalle esiintyi housupuvussa. Ennenkuulumatonta oli myös, että raskaana oleva nainen esiintyi valtiopäivillä. Yksi naisedustaja sai lapsen valtiopäivien aikana ja kaksi meni naimisiin. Lehdistössä kotimaassa ja ulkomailla käytiin keskustelua siitä, että oliko tällainen häpeäksi eduskunnalle.
Sosialidemokraattisen puolueen naiskansanedustajat vuonna 1907. Työväen Arkisto.
Työläistaustaiset naiskansanedustajat perehtyivät yhteiskunnallisiin ongelmiin hyvin ja ensimmäisenä vuonna heidän esityksestään yksi, tyttöjen avioliiton solmimisiän nostaminen 15 vuodesta 17 vuoteen, meni läpi. Uusi laki tuli voimaan kuitenkin vasta vuonna 1911. Edustaja Miina Sillanpään anomus naisten ”katurauhasta” eli oikeudesta liikkua rauhassa kadulla sai tukea naisedustajilta yli puoluerajojen.
Teksti: Marjaliisa Hentilä ja Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Clara Zetkinin muotokuva vuodelta 1902.
Naiskansanedustajia vuonna 1907.
Sosialidemokraattiset naiskansanedustajat vuonna 1907.
Vaalilautakunta Vaasassa 1907.
Äänestys Rautatien koululla 1907.
Työväen Arkisto:
Hilja Pärssisen henkilöarkisto:
Daily Mail -artikkelileike vuodelta 1913.
Naiset mukaan vähän äänioikeusasiasta. Lentokirjasia työväelle VI. 1905. Alkuperäinen dokumentti Työväenliikkeen kirjastossa.
Työväen Muistitietotoimikunnan kokoelmat: Inga Murron haastattelu.
Lisälukemista:
Hentilä, Marjaliisa: Maa jossa piiatkin saivat äänestää, Suomen työläisnaisliikkeen kansainvälistyminen. Teoksessa tuntematon työläisnainen. Toim. Leena Laine ja Pirjo Markkola. Vastapaino 1989.
Riddel, John: Finland 1906: The Revolutionary roots of women’s suffrage – an International Women’s Day tribute. 4.3.2015.
Löydä lisää aineistoja:
Hilja Pärssinen Arjenhistoriassa.
Miina Sillanpää Arjenhistoriassa.