Silkkiherneitä

Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.

Vuoden 1918 tapahtumiin erään koskettavan näkökulman tarjoavat miehen vaimolleen Tampereen vankileiriltä kirjoittamat salaiset viestit.

Esimerkki salaisesta viestistä eli "silkkiherneestä".

Yksi salaisista viesteistä eli ”silkkiherneistä”.

Viestit on kirjoitettu ohuelle savukepaperille, jonka toinen pää on poltettu ruskeaksi. Paperi on sitten rytistetty pieneksi, herneenkokoiseksi palloksi, jotta se on ollut mahdollista kuljettaa ulos vankileiriltä. Salaisten viestien kautta muodostuu elävä kuva siitä, millaista elämä vankileirin epävarmuudessa on ollut. Kirjeistä ovat säilyneet vain miehen vaimolleen kirjoittamat viestit, vaimon viestit on ilmeisesti tuhottu turvallisuussyistä heti lukemisen jälkeen.

Kirjeiden kirjoittaja on Pekka Lönngren (s.1884), joka toimi kesästä 1917 lähtien väliaikaisena poliisimestarina Tampereella. Lönngren nimitettiin siis virkaansa jo ennen sotatapahtumien alkua, ja hän piti virkansa myös kumoushallinnon aikana. Hän toimi myös Kansan Lehden toimittajana. Lönngren kuului Tampereen vallankumouskomiteaan.

Tampereen taistelun loputtua Lönngren otettiin kiinni valkoisten toimesta, ja hän päätyi Kalevankankaan vankileirille. Silkkiherneet kuvaavat aikaa ennen tuomion julistamista: epävarmuuden aikaa, jolloin mies ei vielä edes tiedä, mistä häntä tullaan syyttämään. Viestien vastaanottaja, vaimo Varma, toimi hänkin työväenliikkeessä.

Tampereen työväenyhdistyksen jäseniä 1910-luvulla kuvattuna. Pekka Lönngren kesk. rivissä toinen vasemmalta, Varma mahdollisesti hänen alapuolellaan. Työväenmuseo Werstas.

Silkkiherneistä kuvastuu puolisoiden välinen rakkaus ja huolehtiminen. Kirjeet alkavat aina lämpimästi: “Varmani…” Omasta voinnistaan mies yrittää kirjoittaa yleensä melko positiiviseen sävyyn: “Voin hyvin ja olen vallan levollinen”, “Tuntuu taas hyvältä ja kevyeltä kun sai käydä saunassa”. Huoli vaimosta ja hänen pärjäämisestään tulee ilmi liki kaikissa kirjeissä. Mies yrittää kannustaa vaimoa jaksamaan ja olemaan huolehtimatta liikaa hänen kohtalostaan: “Ei puuttunut kuin olla kotona, mutta kerran sekin vielä tapahtuu, kunhan eivät sinun kärsimyksesi kultani siihen mennessä niin suuret, että joudut epätoivoon tai murrut. Minä kyllä luulen kestäväni sillä toivo päästä omien luokse antaa voimaa ja rohkeutta”,“Ole reippaalla mielellä, sillä eivät ne perkeleet enää tapa ja aina sitä elävän silmät näkee”.

Epävarmuus omasta kohtalosta synkentää kuitenkin mieltä, ja tulevia syytöksiä ja kuulusteluja pohdiskellaan useassa kirjeessä: “Kyllä minä jo vahvassa toivossa olen. Jos tuomitsevatkin niin tuskin vallan roimasti antavat eikä ainakaan kauan tarvinne istua ennenkuin armahtavat”,“Toisinaan olen hyvin toivorikas, toisinaan taas synkkä kuten voi arvata”, “Luulen että jo näinä päivinä joudun kuulusteltavaksi. Se hyvä puoli siinä on, että silloin saan tietää mistä kaikesta minua syytetään mutta on siinä taas pahaakin se, että en tiedä saanko tutkinnon jälkeen enää olla täällä ja mihin minut siirretään”.

Pekka Lönngren sai lopulta 12 vuoden vankeusrangaistuksen.Hän vapautui vuonna 1919 ja muutti tämän jälkeen perheineen Helsinkiin. Lönngren teki pitkän uran Osuustukkukauppa OTK:n hallinnossa. Tämän vuoksi myös miehen myöhemmän elämän varrelta löytyy paljon säilyneitä dokumentteja ja valokuvia, esimerkiksi muotokuva. Eräs hauskimmista otoksista on sinappimainos, johon mies on päässyt malliksi. Lönngren oli OTK:ssa niin merkittävässä asemassa, että jopa hänen hautajaisensa on dokumentoitu tarkasti.

Pekka Lönngren työpöytänsä ääressä OTK:n konttorirakennuksessa. Työväenmuseo Werstas.

OTK:n teknokemiallisen tehtaan sinappimainos vuodelta 1933. Työväenmuseo Werstas.

Artikkelin esineet ja kuvat Arjenhistoriassa:

Silkkiherneet

Työväenyhdistyksen jäseniä 1910-luvulla.

Pekka Lönngren työpöytänsä ääressä.

Sinappimainos 1933.

Löydä lisää aineistoja:

Pekka Lönngren Arjenhistoriassa.