Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Vappu työläisten mielenosoituspäivänä
Suomessa 1900-luvun alussa vakiintuneiden työväenluokan vappumarssien ja vappumielenosoitusten juuret johtavat toukokuun ensi päiviin vuonna 1886. Silloin Chicagossa työläisten lakon aikana järjestetyt mielenosoitukset kahdeksan tunnin työpäivä vaatimuksineen johtivat väkivaltaisuuksiin poliisin ja mielenosoittajien kesken. Pommin räjähdettyä väkijoukon keskellä pidätettiin työläisiä, joista osa sai kuolemantuomion ilman pitäviä todisteita syyllisyydestä.
Vappumarssi Hakaniemestä Kaisaniemeen päin vuodelta 1977. Kuvaaja: Yrjö Lintunen. Kansan Arkisto.
Maailman sosialistipuolueiden edustajat perustivat Pariisissa 1889 Toisen internationaalin. Se teki päätöksen työläisten mielenosoituspäivästä ja sen pitämisestä toukokuun ensimmäisenä päivänä Chicagon työläisten muiston kunniaksi. Pariisin päätöstä seuranneena vuotena Helsingin kirjatyöntekijöiden (silloiselta nimeltään Helsingin kirjaltajat) on sanottu viettäneen työväenhenkistä vappua ensimmäisinä Suomessa matkaamalla Korkeasaareen. Ensimmäisissä työväen vappujuhlissa paitsi pidettiin puheita myös soitettiin, laulettiin ja tanssittiin.
Työväen vappujuhlintaa väkijoukkojen täyttämällä Senaatintorilla 1.5.1975. Kuvaaja: Veikko Koivusalo. Kansan Arkisto.
1920-luvulla vappukulkueet jakautuivat yleensä kahteen erilliseen kulkueeseen: sosialidemokraattien ja kommunistien kulkueisiin. Suomessa yhteisrintamassa marssittiin kuitenkin heti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina vuoteen 1948 asti ja toisinaan myös 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla.
Nuorison politisoitumisen aalto ja vasemmiston nousu loi tilauksen työväen vappukulkueiden uudelle suosiolle. 1990-luvulta lähtien koko vasemmisto on marssinut vappuna yhteisenä rintamana.
Vappukulkue kantaaottavine banderolleineen. Tiedonantajan kuva vuodelta 1972. Kansan Arkisto.
Lasse Mårtenson sosialidemokraattien vapputapahtumassa Mäntymäellä. Kuva julkaistu Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä 3.5.1965. Työväen Arkisto.
Punaiset työväen järjestöjen liput ovat vappumarssien vakiovaruste. Punalippu valittiin jo Toisen internationaalin Pariisin kokouksessa työväenluokan taistelun symboliksi. Suomessa heti sisällissodan jälkeen punalippujen käyttö kiellettiin. Lapuan liikkeen myötä 1930-luvulla työväen vapputapahtumien järjestämistä hankaloitettiin ja vuonna 1934 punalippujen käyttö kiellettiin lailla kokonaan. Talvisodan jälkeen ne saatiin ottaa jälleen käyttöön.
Suomessa vappumarsseilla ja -puheissa on vaadittu yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, kahdeksan tunnin työpäivää ja näiden toteuduttua muita yhteiskuntapoliittisia parannuksia työläisille ja työttömille. Puheiden lisäksi etenkin yhteislaulu ja musiikkiesitykset kuuluvat työväen vapputapahtumiin. Sosialidemokraattien vapputapahtumissa on kuultu usein esimerkiksi Oskar Merikannon vuonna 1894 säveltämän ja kirjailija Antti Törneroosin sanoittamaa Työväen Marssia. Tunnetuin työväenlaulu on Työmies-lehdessä 28.5. 1905 ensi kerran suomeksi julkaistu Kansainvälinen. Työväenlauluista katso lisää täältä. Katso Espoon työväen vapun ohjelmalehtinen vuodelta 1970 täältä. Työväenliikkeen kansainväliset juuret ovat näkyneet myös esimerkiksi marssijoiden solidaarisuuden osoituksina maailman konfliktialueiden ihmisille usein militarismin vastaisen politiikan vaatimuksina.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Helsingin työväen vappukulkue vuonna 1947.
Senaatintorin vappu vuonna 1975.
Vappumarssi Kaisaniemen suuntaan vuonna 1977.
Työväen Arkisto:
Vappu-kokoelma:
Kansan Uutisten artikkeli 22.4.1970.
Lisälukemista:
Kansan Arkiston nettinäyttely Punalipun historiaa.
Lahtinen, Esa: Vapun vieton vaiheista Suomessa ja Pohjoismaissa, 2001.
Lindfors, Jukka: Kumouslaulujen klassikkoja, Ylen Elävä Arkisto 19.2.2007.
Löydä lisää aineistoja:
Punalippuja ja mielenosoitusbanderolleja