Punaisten muistomerkki
| Sijainti |
Santahamina Helsinki |
| Suunnittelija | Uuno F. Inkinen |
| Pystytysvuosi | 1949 |
| Pystyttänyt yhteisö | Entiset punakaartilaiset ry. |
| Muistomerkin kuvaus | Santahaminan vankileirillä kuolleiden ja teloitettujen suuri joukkohauta ja muistomerkki sotilasalueella Santahaminassa. Muistomerkissä on 2 tekstiä: "LUOKKASODAN KANSANVALLAN PUOLESTA TAISTELLEIDEN VALKOISTEN VOITTAJIEN KOSTON UHRIKSI JOUTUNEIDEN TELOITETTUJEN JA NÄLKÄÄN NÄÄNTYNEIDEN MUISTOKSI PYSTYTTI ENTISET PUNAKAARTILAISET R.Y. TOISTEN MYÖTÄMIELISTEN TYÖLÄISTEN AVULLA TÄMÄN PATSAAN VUONNA 1949." Toisessa sivustassa on teksti: "TUHANSIEN PUNAKAARTILAISTEN HENKI HAASTAA TÄSSÄ KALMISTOSSA MEILLE VALKOISTEN HARJOITTAMASTA JULMUUDESTA JA VERIVIRROISTA. SE KEHOITTAA MEITÄ VALPPAASTI VARJELEMAAN JA PELKÄÄMÄTTÄ TAISTELEMAAN KANSANVALLAN PUOLESTA." |
| Muita tietoja | Helsingin Santahaminassa on vuosina 1918 ja 1919 Santahaminan, Suomenlinnan ja Isosaaren vankileireillä teloitettujen ja kuolleiden punaisten yhteishauta. Leirien vankimäärä oli yhteensä noin 13 000 henkeä. Santahaminan Suomenlinnan vankilan alaisuudessa toiminut vankileiri perustettiin huhtikuussa 1918. Leirissä olleet pari tuhatta miesvankia siirrettiin toukokuussa Tammisaareen ja Suomenlinnaan. Kesäkuun alun jälkeen saareen siirrettiin Etelä-Suomen vankileireiltä noin 2 200 naispuolista punavankia. Vankileiri toimi syyskuuhun 1918 asti. Santahaminaan, venäläisten kaivamiin juoksuhautoihin haudatut haudattiin arkuissa, mutta ilmeisesti melkoisessa kiireessä, koska osa kaivannoista osoittautui liian mataliksi. Joidenkin arkkujen päällä oli vain 40 sentin maakerros, jonka alta juokseva vesi saattoi paljastaa arkut kokonaan. Sotaministeriön saniteettiosaston salaisessa lausunnossa 22.12. hautausmaata ehdotettiin siirrettäväksi kokonaan toiseen paikkaan, mutta Suomenlinnan linnaväen päällikkö vastusti siirtämisä vedoten haitallisiin vaikutuksiin varuskunnan yleisessä mielialassa. Siirron sijaan haudat peitettiin tarpeeksi paksulla maakerroksella ja paikan ympäri laitettiin piikkilanka-aita. 24. maaliskuuta 1920 valtioneuvosto hyväksyi punavankien hautausmaan kunnostamisen ja myönsi tarkoitukseen 15 000 markkaa (nykyrahassa noin 5 000 euroa). Alue oli kuitenkin pitkään hoitamattomana ja hylättynä. Vuonna 1925 joukkohaudalle laitettiin Uudenmaan rykmentin sikala, joka asian tultua julkisuuteen siirrettiin paikalta pois. Vuosina 1948 ja 1949 alue kunnostettiin ja aidattiin puolustusministeriön toimesta ja sinne pystytettiin muistomerkki. Tässä joukkohaudassa oli myös kirjailija Algot Untola. Kirjailijan maalliset jäännökset kaivettiin ylös toukokuussa 1939 ja siirrettiin Hietaniemen hautausmaalle. Muistomerkki on sotilasalueella, eikä sitä voi käydä katsomassa muuta kuin ryhmäkäyntien yhteydessä. Aiemmin Entiset Punakaartilaiset ry. maksoi puolustusvoimille muistomerkin ja sen ympäristön hoidosta. Sen lakkautettua toimintansa hoitomaksu siirtyi Helsingin Vasemmistoliitolle. Aiemmat arviot Santahaminaan haudattujen lukumäärästä liikkuvat 800-3 500 välillä. Marraskuussa 2005 sota-arkistosta löytyi lista, jossa luetellaan yli 1 200 Santahaminaan haudatun punavangin nimet. Suurimmalle osalle listan kuolleista on merkitty myös kuolin- ja hautauspäivä. Sota-arkiston papereita tukee Työväen Arkistosta löydetty pastori Johannes Kunilan kokoama lista, jossa luetellaan yli 1 400 Suomenlinnan vankileirillä kuolleen punaisen nimet. Sota-arkiston lista löytyy internetsivulta osoitteesta: http://www.sota-arkisto.fi/inet/hakemistotjatietokannat.htm#santahaminaanhaudatut. Työväen Arkiston luettelo taas löytyy osoitteesta: http://www.tyark.fi/lists/kuolleet1918.htm. |
| Lähdetiedot | Helsingin kaupunginmuseo, yksityinen tiedonanto, Helsingin Sanomat 17.11.2005 |
Klikkaa kuvaa katsoaksesi sitä suurempana. Kuvien käyttö tai kopiointi muuhun tarkoitukseen kielletty.