Kumi-, nahka-, jalkine- ja kemiantyöläisten liittojen logoja eri aikoina.
Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
”Uskon että ammattiliitoissa tulee jatkumaan kiinnostus muodostaa suurempia liittokokonaisuuksia. Vain voimien ja resurssien kasvattamisella pystymme tulevaisuudessa kohtaamaan ne ongelmat ja haasteet joita ammattiliitoilla on edessään. Maan hallituksen, sekä työnantajien pyrkimyksenä on ay-liikkeen toimintaoikeuksien heikentäminen. Yksistään tästä syytä ammattiliittojen on oltava iskukykyisiä ja taloudellisesti vahvoja, jos tulevaisuudessakin aiotaan jäsenten etujen puolustajina toimia.” (KNL:n puheenjohtaja Hilkka Häkkilä 23.10.1993)
Ammattiliitot ovat aina uudistuneet työelämän rakenteiden muuttuessa. Liittojen koostumus ja rajat ovat jatkuvan keskustelun kohteina. Suomalaisten ammattiliittojen suosituimpia järjestäytymisperiaatteita ovat olleet teollisuusliitot, joissa saman työpaikan työläiset kuuluvat samaan liittoon, ja ammattikuntaliitot, joissa saman koulutuksen saaneet tai samaa työtehtävää hoitavat muodostavat oman liittonsa. Lisäksi maassa on toiminut liittoja, jotka ovat järjestäytyneet työnantajan mukaan ja kokoomaliittoja, joihin kerätty uusia tai pieniä toimialoja. Mallit eivät ole kuitenkaan koskaan toteutuneet puhtaina. Käytännön edunvalvonta on edellyttänyt joustavuutta.
Työntekijöiden edunvalvontaa on pyritty järjestämään toimivammaksi muun muassa fuusioilla, joissa liitot yhdistyvät uudeksi järjestöksi tai pienempi sulautuu suurempaan. Fuusioita on perusteltu ennen kaikkea sillä, että suurempi jäsenmäärä parantaa neuvotteluasemia työmarkkinoilla. Tämä on ajan myötä johtanut yhä suurempien liittokokonaisuuksien syntyyn. Toisaalta fuusioihin on aina liittynyt myös vastarintaa, liittopatriotismia, jossa pelot oman alan edunvalvonnan tulevaisuudesta saavat etusijan. Yhdistymisten edut saattavat näyttää selviltä keskusjärjestöjen tai kentän näkökulmasta, mutta liittojen ja puoluepoliittisen valtataistelun kannalta ne voidaan kokea myös uhkina.
Suomen suurin liitto on nykyisin Palvelualojen ammattiliitto PAM, johon kuuluu noin 230000 yksityisen palvelusektorin työntekijää. PAM syntyi vuonna 2000, kun neljä liittoa fuusioitui. Jäsenmäärältään lähes yhtä suuri on vuonna 2017 kolmen järjestön yhdistyessä muodostettava Teollisuusliitto. ”Satoja ellei tuhansia isoja ja pieniä asioita on tehtävä seuraavan puolen vuoden kuluessa, jotta Teollisuusliitto voisi aloittaa kutakuinkin täysipainoisesti” kirjoitti fuusiossa mukana olleen TEAM-liiton Intiim-lehden päätoimittaja Tuomo Lilja kesäkuussa 2017. Projektin laajuutta kuvaa se, että uusi liitto solmii yhteensä 33 työehtosopimusta 17 eri työnantajaliiton kanssa ja sillä on 9000 luottamushenkilöä, 240 työntekijää sekä 715 osastoa.
Kemianliiton valmistelu
 |
 |
 |
| Kumi-, kemian- ja nahka-alan työläisiä työpaikoillaan 1970- ja 1980-luvuilla. Hämeen Yhteistyö, Kansan Arkisto. |
Teollisuusliittoon yhdistyivät Metallityöväen liitto, Puuliitto ja Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM. Metalliliitto perustettiin vuonna 1930 aiemman äärivasemmiston johtaman liiton tultua lakkautetuiksi valtiovallan toimesta, Puuliitto Maaseututyöväen ja Puutyöväen liittojen yhdistyttyä 1993 ja TEAM Kemianliiton ja Viestintäalan ammattiliiton fuusioiduttua 2010. Tässä kappaleessa tarkastellaan liittofuusion vaikutuksia yhden Teollisuusliiton edeltäjän, Kemianliiton, syntyprosessin yhteydessä.
Kemianliitto perustettiin vuonna 1993, kun Kemian Työntekijäin Liitto (KTL) ja Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto (KNL) yhdistyivät. Seuraavana vuonna Kemianliittoon liittyi myös Lasi- ja Posliinityöväen Liitto (LPL). Niin sanotun ”kevyen teollisuuden” liittojen välinen yhteistyö oli tiivistynyt 1980-luvun loppupuolella ja esimerkkiä vahvempien liittokokonaisuuksien luomiseen saatiin muun muassa muissa Pohjoismaissa valmistelluista vastaavista hankkeista. Vuonna 1990 KTL ja KNL muodostivat projektia vetämään johtoryhmän, joka sai tuekseen useita yhdistymisen eri puolia pohtineita työryhmiä. Yhdistymisen pohja luotiin työryhmissä vuosina 1991–1992 ja lopulliset selvitykset valmistuivat loppuvuodesta 1992.
Valmistuneet selvitykset vietiin laajaan järjestökäsittelyyn alkuvuonna 1993. Aiheesta laadittiin vihkonen, jossa käsiteltiin tulossa olevat muutokset sääntöihin ja organisaatioon. Olennaisia muutoksia olivat esimerkiksi jäsenyyden perustuminen vain teollisuusalaan, ylimmän päätösvallan siirto liittokokoukselta kolmesti vuodessa kokoontuvalle valtuustolle, vapaajäsenyyksiä ja tilapäisiä jäsenmaksuista vapautumisia koskevat säädökset, osastojen valtakunnallisten ja alueellisten neuvottelupäivien pito sekä yksittäisten jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Osastojen mallisääntöjä muutettiin siten, että osastojen tuli käsitellä ja hyväksyä paikalliset sopimukset, joiden oletettiin lisääntyvän. Niihin lisättiin myös joitakin tuotannon ja työpaikkojen kehityksen seuraamiseen, työolojen kehittämiseen sekä hallintoedustajien valintaan liittyviä pykäliä, joilla ennen kaikkea tuotiin sääntötasolle toimintaa, joka jo aiemmin oli muodostunut käytännöksi. Alueellisille ja sopimusalakohtaisille osastoille laadittiin osastosäännöistä hieman eroavat mallit. Uuden liiton toimistosta piti toimistotyöryhmän esittämien periaatteiden mukaan ”poistaa byrokratia, hierarkia ja päällekkäistoiminnot sekä toteuttaa laajemmat toimenkuvat ja työnkierto.”
KNL:n osalta vastauksia kyselyyn saatiin 66:lta liiton 87:stä osastosta. Kaikki vastanneet hyväksyivät fuusion. Kahdeksan osastoa teki esityksiä, joiden huomiot liittyivät muun muassa työehtosopimusten hyväksymismenettelyyn, äänestyssääntöihin sekä kumi- ja nahka-alan riittävään edustukseen johtoelimissä. Kotkan kumikorjaajat halusivat selvittää rengasalan siirtoa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliittoon. Pelkoja fuusiota kohtaan esiintyi etenkin kumialan työpaikoilla.
KTL:n järjestökäsittelyssä saatiin vastauksia yli sadasta osastosta. Myönteisesti yhdistymiseen suhtautui 80 osastoa ja kielteisesti 21. Kielteisesti suhtautuvien joukossa pelättiin varsinkin jäsenmaksujen korotuksia, joiden arveltiin olevan tulossa KNL:n (ja LPL:n) jäsenistön huonomman työllisyystilanteen johdosta. ”Emme halua elättää muita” totesi Ruskon muovityöntekijät. Nivean työntekijät perusteli kielteistä suhtautumistaan sillä, että ”meidän liitosta tulisi vain maksumiehiä”. Turun lääkealan työntekijät puolestaan kritisoi sitä, että osastokäsittelyt pidettiin liian myöhään – päätökset oli jo tehty. Yhteistoiminta kohtasi vastustusta varsinkin miesvaltaisessa prosessiteollisuudessa. Fuusioasennoitumisesta riippumatta osastot olivat lisäksi huolestuneita sopimusalojen laajasta kirjosta, henkilöstömenojen kasvusta sekä pienten osastojen, työpaikkojen ja sopimusalojen edustuksen turvaamisesta. Myönteisesti suhtautuneiden vastauksissa korostuvat ennen kaikkea vakaampi talous ja lisääntyvä yhteiskunnallinen painoarvo.
Kemianliiton perustaminen
Yhdistymisen aiesopimus allekirjoitettiin 10. kesäkuuta 1993. Sopimuksessa määriteltiin fuusion periaatteet, käytännön toteutus ja voimasuhteet. Yhdistyminen toteutettiin siten, että KNL lakkautti itsensä ja liittyi KTL:ään, jonka nimi ja säännöt uusittiin. Tämä fuusioissa yleinen toimintatapa johtui ennen kaikkea taloudellisista syistä. Molempien liittojen juridinen lakkauttaminen olisi vaikeuttanut varojen siirtoa uudelle toimijalle. Sopimuksen mukaiset lopulliset päätökset yhdistymisestä tehtiin lokakuussa. KTL ja KNL pitivät omat edustajakokouksensa 23. lokakuuta ja uuden liiton perustava kokous alkoi seuraavana päivänä sen jälkeen, kun KNL:n osastot oli hyväksytty KTL:n jäseniksi. Liittojen toiminnot yhdistettiin vuoden loppuun mennessä. KNL:n liittosihteeri Kalevi Urpilainen totesi kokouspuheessaan:
KNL:n toiminnan päättäneen liittokokouksen julisteessa tuotiin esille alan järjestäytymisen pitkää historiaa. Suutarien vuoden 1897 kokouksessa päätettiin perustaa – tosin tuolloin suunnitteluasteelle jäänyt – Suomen jalkinetyöntekijäin liitto. KNL laski vuosijuhliensa ajankohdat tästä kokouksesta 1960-luvulta alkaen: vuonna 1957 liitto vietti 20-vuotisjuhlia, mutta 1967 vietettiinkin jo 70-vuotisjuhlia.
”Tämä päätöksemme on historiallinen. Se on osa sitä rohkeutta, jota alojemme työläiset ovat aina historian muutosvaiheissa osanneet ja uskaltaneet osoittaa. Me olemme lopettamassa yhtä vaihetta ammattiyhdistyshistoriassa, mutta emme tee sitä osoittamatta uutta suuntaa. […] [A]lojemme työläiset tarvitsevat uusia voimavaroja. Siksi liittomme yhdistyminen uuteen kokonaisuuteen ja siihen liittyvä liittomme purkaminen on oman etumme mukaista.”
Päätöstä oman liiton purkamisesta pidettiin liittotasolla suurena murroksena. ”Uuden suunnan” sisällöstä voi lukea lokakuussa 1993 laaditusta toimintasuunnitelmasta. Yksittäisen ammattiosaston toimintaan liiton vaihtumisella ei kuitenkaan välttämättä ollut suurta merkitystä. Mikäli osastoa ei yhdistetty, saatettiin jatkaa aivan kuten ennenkin. Esimerkiksi Korkeakosken kenkäteollisuustyöväen ammattiosaston vuoden 1993 toimintakertomuksessa on maininta: ”Yhdistyminen vaikutti suoranaisesti mm. jäsenmaksujen alenemiseen muutaman prosenttiyksikön verran. Ammattiyhdistysten toimintaan sinänsä muutos ei suoranaisesti vaikuttanut.” Monien KNL:n osastojen pöytäkirjoissa asia mainitaan vain ohimennen tyyliin: ”käsiteltiin ja hyväksyttiin sääntömuutos”.
Uuden liiton nimestä järjestettiin nimikilpailu. Valitsematta jääneitä ehdotuksia olivat esimerkiksi Kemian teollisuuden ammattilaiset, Kemian alan ammattiliitto, Kevyen teollisuuden liitto, Kemiallisten alojen työntekijät, Kemia- ja pienteollisuusliitto, Kemian unioni, Erikoisalojen liitto ja Kemian erikoisliitto. Lyhyttä ja käyttöön lopulta otettua Kemianliittoa ehdottivat nimimerkit Jorma ja Mihel; tosin erikseen kirjoitettuna.
Kemianliittoon kuului perustettaessa noin 30000 jäsentä ja LPL:n yhdistyttyä viitisen tuhatta enemmän. Vuonna 2004 Kemianliittoon fuusioitiin Tekstiili- ja vaatetustyöväen liitto, minkä jälkeen jäsenmäärä oli noin 50000. Vuonna 2009 Kemianliitto päätti yhdistyä Viestintäalan ammattiliiton kanssa ja uusi Teollisuusalojen ammattiliitto aloitti vuoden 2010 alusta. Fuusiohankkeessa oli mukana myös neljä muuta liittoa (metalli, puu, sähköalat, rautatieläiset), mutta ne päättivät tuolloin jatkaa itsenäisesti. Lakkautettaessa Kemianliitto solmi autonrengasalan, kemian perusteollisuuden, kenkä- ja nahkateollisuuden, kumiteollisuuden, lasikeraamisen teollisuuden, lasitus-, rakennuslasitus- ja lasijalostusalan, muovituote- ja kemian tuoteteollisuuden, tekstiilihuoltoalan, tekstiili- ja vaatetusteollisuuden sekä öljy-, maakaasu- ja petrokemianteollisuuden työehtosopimukset.
Teksti: Janne Kuusisto
Artikkelin arkistolähteitä
Kansan Arkisto:
- Korkeakosken kenkäteollisuustyöväen ammattiosasto 227: Da Toimintakertomukset
- Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto: Dc Muistiot (yhdistymistä koskevat kansiot 484–490) / Ue Muut painatteet
Kuvat Arjenhistoriassa:
- KansA102215 (kenkätyöläiset, Nokian kumitehdas 1978)
- KansA102300 (kemian alan työntekijä, Valke Oy 1981)
- KansA102137 (nahkatyöläiset, Viialan Nahka Oy 1978)
- KansAme545 (Suomen nahka-, jalkine- ja kumityöväen liiton kirjain-logo)
- KansAme546 (Kumi- ja nahkatyöväen liiton saapas-logo)
- KansAme547 (Suomen nahka-, jalkine- ja kumityöväen liiton vasara-logo)
- KansAme548 (Suomen nahka- ja kumiteollisuustyöväen liiton logo)
- KansAme560 (Suomen nahkateollisuustyöväen liiton logo)