Uuteen alkuun
Kuopiolainen Aaro Mömmö selvisi hengissä vankileiriltä ja pakkotyöstä Outokummun kaivoksessa takaisin perheensä pariin. Työväenmuseo Werstas.
Sisällissodan päätyttyä voittajien ja häviäjien oli pakko alkaa rakentaa yhdessä normaalia arkea ja toimivaa yhteiskuntaa. Talvisodan ponnistukset yhdistivät lopulta kansaa, mutta sitä ennen tappion kokenut työväki sai kohdata monia vastuksia.
Sodan jälkeen työväen järjestöelämä oli hajallaan tai lamaantunut. Valkoiset olivat päättäneet lyödä työväenliikkeen niin matalaksi, ettei se enää nousisi. Edistysmielisen osuustoimintaliikkeen piirissä työskennelleet maltilliset sosialidemokraatit olivat pysytelleet mahdollisuuksiensa mukaan irrallaan vallankumoustouhuista, ja säilyttäneet siksi osittaisen toimintakykynsä pelon ja sorron ilmapiiristä huolimatta.
Eduskunnan kokoontuessa sodan jälkeen SDP:n eduskuntaryhmästä saliin pääsi aluksi vain yksi kansanedustaja, Matti Paasivuori. Monet edellisenä vuonna kipupisteinä olleet asiat saatiin kuitenkin päätettyä, kuten esimerkiksi torpparivapautus. Venäjälle emigroituneet vallankumousjohtajat radikalisoituivat entisestään ja perustivat kesällä 1918 Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen, joka pyrki maanalaisen toiminnan avulla valmistamaan maaperää uudelle vallankumousyritykselle.
Vankileirien kurjat olot mursivat monen terveyden. Walfrid Ekström kuoli vankileirillä saamaansa keuhkotautiin toista vuotta vapaaksi pääsemisensä jälkeen. Rakkaan pojan ja veljen muistoksi kiertävältä taiteilijalta hankittu akvarellityö, jossa henkilökuva ei sukulaisten mielestä kuitenkaan ollut vähääkään Ekströmin näköinen. Työväenmuseo Werstas.
Armahdusten jälkeen vankileireiltä vapautuneet etsivät paikkaansa yhteiskunnassa, mutta usein heitä ja heidän omaisiaan syrjittiin. Vaikeuksista huolimatta myös työväenjärjestöt alkoivat heräillä. Yhteiskunnan repeytyminen jatkui. Työväen urheiluseurat suljettiin pois urheiluseurojen yhteistoiminnasta, ja ne perustivat oman keskusjärjestönsä Suomen Työväen Urheiluliiton vuonna 1919. Siksi työläisurheilijat eivät voineet osallistua olympialaisiin, mutta osallistuivat sen sijaan menestyksekkäästi omiin työläisolympialaisiinsa.
Kuningashanke kaatuu, vasemmisto elpyy
Voittaneen puolen poliitikot katsoivat käydyn sodan osoittaneen, että Suomi tarvitsee vahvan järjestysvallan. He kaipasivat Suomeen kuningasta, jolla piti olla läheiset siteet Saksan keisarikuntaan. Hanke kariutui Saksan tappioon maailmansodassa. Irtautuminen saksalaissuuntauksesta pelasti Suomen myös entistä pahemmalta nälänhädältä, jonka merkit olivat loppusyksyllä näkyvissä. Amerikkalaisella vehnäjauholla lastatut laivat pääsivät vihdoin Suomen satamiin, vaikkakin säännöstelytaloutta jatkettiin pitkälle 1920-luvulle asti.
Uuden demokraattisen kunnallislain mukaiset kunnallisvaalit voitiin käydä vuoden 1918 lopussa. Vasemmistolehdistö ei saanut ilmestyä, joten vaalityön organisointi oli mahdotonta. Vaalit olivat melko laimeat – äänestämässä kävi vain noin 25 {1d888e943878a1ffa361d92bb2e5de09c4bd683b5efce9fa42105c696ed641e5} äänioikeutetuista – ja ne päättyivät porvariston voittoon. Tulos osoitti kuitenkin, ettei vasemmisto ollut lopullisesti kukistunut. Varsinkin Tampereella SDP:n menestys oli poikkeuksellisen hyvä. Puolue nousi valtuuston suurimmaksi puolueeksi ja valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Emil Viljanen. Hän oli johtanut sodan aikana Tampereen punaista valtuustoa.
Sota jätti jälkeensä noin 12 100 leskeä ja 14 200 orpoa. Haavoittuneita arvioidaan olleen yhteensä noin 20 000, joista pysyvästi invalidisoituneita vajaat 30 {1d888e943878a1ffa361d92bb2e5de09c4bd683b5efce9fa42105c696ed641e5}. Punalesket, -orvot ja -invalidit eivät saaneet köyhäinavun lisäksi muuta yhteiskunnan tukea, vaan heidän auttamisensa oli vapaaehtoistyön varassa. Esimerkiksi Suomen Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto järjesti ympäri maata punaorpojen hyväksi Turvattomien päivä -tilaisuuksia 25.9.1921. Kuvassa olevan merkin on piirtänyt Ola Fogelberg. Työväenmuseo Werstas.
Väinö Tannerin johdolla SDP:stä muodostui nopeasti uudelleen parlamentaarinen voima. Jo vuonna 1926 SDP muodosti vähemmistöhallituksen. Kun pääministeri Tanner otti seuraavana vuonna presidentin sijaisena vastaan suojeluskuntien paraatin, aiheutti se silti puolin ja toisin melkoista hämmennystä. Tannerille kyse oli normaalista virkavelvollisuuden täyttämisestä.
Oikeistotuulissa sotaa kohti
Eurooppaa kohtasi 1920- ja 1930 -lukujen vaihteessa syvä lama, jonka myötä puhaltaneet kylmät äärinationalistiset ja -oikeistolaiset tuulet kantautuivat Suomeenkin. Lapuan liike painosti eduskuntaa ns. kommunistilakien säätämiseksi. Lakien vuoksi kommunistisiksi arvioidut järjestöt ja lehdet lakkautettiin, johtajat vangittiin ja työväentaloja suljettiin. Mäntsälän kapinayrityksen jälkeen liike lakkautettiin eikä sen perilliseksi perustettu Isänmaallinen kansanliike (IKL) noussut koskaan merkittäväksi voimaksi.
1930-luvun puolivälissä kommunistit ryhtyivät yhteistoimintaan sosialidemokraattien kanssa kansanrintamapolitiikan nimissä. Stalinin puhdistukset Venäjällä suomalaisten emigranttikommunistien keskuudessa herättivät täällä ihmetystä ja varsinainen shokki oli Stalinin ja Hitlerin solmima hyökkäämättömyyssopimus. Talvisodassa niin porvarit kuin työläiset poliittisesta kannastaan riippumatta taistelivat Neuvostoliittoa vastaan. Terijoelle perustettu nukkehallitus ei saanut vastakaikua Suomessa.
Teksti: Kimmo Kestinen