Poliittiset voimasuhteet kääntyvät
Porvareille voiton tuoneet vaalit kärjistivät yhteiskunnallista tilannetta syksyllä 1917. Sosialidemokraatit menettivät enemmistöasemansa eduskunnassa ja radikaaleimmat ehdottivat vallankumousta.
Sosialidemokraattiset naiskansanedustajat ryhmäkuvassa vuoden 1917 lyhyellä vaalikaudella, jolloin SDP:llä oli eduskunnassa enemmistö. Atelier Universal, Työväen Arkisto.
Syksyllä 1917 Suomessa oltiin poliittisesti hankalassa tilanteessa, kun valtalaki oli kaatunut ja eduskunta oli hajotettu. Venäjän väliaikainen hallitus oli määrännyt uudet eduskuntavaalit toimitettaviksi 1.-2. lokakuuta. Jotta määräys saisi lainvoiman, oli Suomen senaatin julkaistava asiaa koskeva käskykirje. Porvarillisten senaattorien kannattaessa ja sosialistisenaattorien vastustaessa julkaisemista tilanteen ratkaisi kenraalikuvernööri Stahovitšin puoltava ääni. Enemmistönä eduskunnassa olleet sosialidemokraatit eivät alkuun hyväksyneet eduskunnan hajottamista ja koettivat kokoontua muutamaan otteeseen hajottamispäätöksen jälkeen. Kun muualla valmistauduttiin jo uusiin vaaleihin, oli sosialidemokraattienkin lopulta hyväksyttävä tilanne ja lähdettävä mukaan.
Vastakkainasettelun vaalit
Eduskuntavaalit järjestettiin kireän ilmapiirin vallitessa, kun kahtiajakautunutta kansaa rasitti kasvava työttömyys, hintojen nousu ja elintarvikkeiden säännöstely. Lokakuun vaalien kampanjointi oli värikästä puolin ja toisin. Kysymykset korkeimman vallan käytöstä, Suomen ja Venäjän suhteista, yhteiskunnallisesta järjestyksestä ja ruokapulasta aiheuttivat kiistelyä ja vastakkainasettelua.
Porvarilliset puolueet näkivät vaalit tärkeinä ja sosialistien enemmistöaseman syrjäyttääkseen porvarit järjestäytyivät muodostamalla suomalaisten puolueiden vaaliliiton. Vaaliliittoon kuuluivat vanhasuomalaiset, nuorsuomalaiset sekä Kansanpuolue ja vaikka esimerkiksi Maalaisliitto ja Ruotsalainen Kansanpuolue jäivät sen ulkopuolelle, esiintyi porvaristo nyt sosialistien näkökulmasta yhtenäisenä rintamana työläisiä vastaan. Sosialisti-lehti julisti eduskuntavaalien aloituspäivänä etusivullaan: ”Työläiset! Taiston hetki on lyönyt! Tänään ja huomenna käydään tässä maassa ensi kerran oikeata luokkataistelua. Yhdistynyt porvaristo ja työväestö on nyt vastakkain.”
Porvareiden järjestäytyminen tuotti tulosta ja he saivat aktivoitua äänestäjänsä vaaliuurnille. Äänestysprosentti kohosi edellisvuoden eduskuntavaalien 55 prosentista 69 prosenttiin. Ääniä annettiin lähes 200 000 enemmän kuin vuoden 1916 vaaleissa. Vaikka sosialidemokraatit olivat 44,8 {1d888e943878a1ffa361d92bb2e5de09c4bd683b5efce9fa42105c696ed641e5} kannatuksella yhä selvästi suurin yksittäinen puolue, tuli eduskunnasta porvarillisenemmistöinen.
Sosialidemokraatit menettivät 11 paikkaa, jolloin heille jäi eduskuntaan 92 paikkaa. Vaaliliitto sai reilut 30 {1d888e943878a1ffa361d92bb2e5de09c4bd683b5efce9fa42105c696ed641e5} äänistä ja sekä vanha- että nuorsuomalaiset säilyttivät asemansa. Vanhasuomalaiset saivat eduskuntaan 32 paikkaa ja nuorsuomalaiset 24. Kesällä perustettu Kansanpuolue sai viisi paikkaa. Myös Ruotsalainen Kansanpuolue säilytti 21
edustajapaikkaansa. Suurin yksittäinen voittaja oli Maalaisliitto, jonka vaaliohjelman ensimmäiseksi kohdaksi oli asetettu Suomen riippumattomuus mistä tahansa emävaltiosta. Maalaisliitto sai seitsemän lisäpaikkaa ja 26 paikalla se nousi eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.
Me vaadimme -ohjelma eduskuntaan
Syksyllä 1917 työväki ei enää pyytänyt, vaan vaati haluamiaan uudistuksia toimeenpantavaksi – edessä oli lopulta suurlakko. Työväkeä koolla torvisoittokuntineen ja lippuineen todennäköisesti vuonna 1917. Työväen Arkisto.
Vaalitappio oli sosialidemokraattien parissa erityisesti maltillisten tappio, kun he enemmistöaseman menetyksen myötä menettivät mahdollisuuksiaan saada tavoitteitaan läpi laillisin, parlamentaarisin keinoin. Poliittisten voimasuhteiden muuttuminen horjutti monien sosialidemokraattien uskoa eduskuntatyöhön ja oman järjestövoiman kautta tapahtuva vallantavoittelu näytti yhä houkuttelevammalta. Lokakuisessa puolueneuvoston kokouksessa keskusteltiin vallankumoukseen ryhtymisestä.
Kun uusi eduskunta kokoontui marraskuun alussa, sosialidemokraatit julkistivat Me vaadimme -ohjelman, jossa esiteltiin työväestön tavoitteet. Jyrkkään sävyyn laaditussa ohjelmassa vaadittiin valtalain, kahdeksan tunnin työaikalain ja kunnallislakien vahvistamista. Lisäksi vaadittiin muun muassa elintarviketilanteen ja työttömyyden helpottamista, ”lahtarikaartien” lakkauttamista, vanhuuseläkettä, torpparikysymyksen hoitamista sekä verotuksen uudistamista. Ohjelman julkistamisella pyrittiin rauhoittelemaan vallankumoushaluisia ja painostamaan porvareita sellaisiin myönnytyksiin, jotka tyydyttäisivät työläisiä.
Teksti: Emilia Lemmetyinen