Työmiehen palkalla ei enää leipää osteta
Syyskuussa vienti Venäjälle pysähtyi ja työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti. Ruokapula ja sen lieveilmiönä syntynyt mustan pörssin kauppa nostivat hintoja, samalla kun liiallinen setelirahan määrä alkoi heikentää rahan arvoa. Palkka ei enää riittänyt elämiseen.
Kesän kääntyessä syksyyn Suomessa liikkui huhuja Leninin olinpaikasta. Harva kuitenkaan tiesi, että hän oli saapunut elo-syyskuun vaihteessa Suomeen ja majaili nyt Hakaniemen torin laidalla Helsingin poliisipäällikön, Kustaa Rovion, vieraana. Erilaiset huhut leimasivat syksyä ja epävarmuus tulevaisuudesta ilmeni kasvavana epäluottamuksena ja kyräilynä kansanosien välillä. Ajankohdan turvattomuus ja ongelmat alkoivat näkyä yhä konkreettisemmin myös ihmisten arjessa ja taloudessa. Työmiehen palkka ei enää tahtonut riittää elintarvikkeiden ostoon, sikäli kuin ruokapulasta kärsivissä kaupungeissa ruokaa ylipäätään oli saatavilla.
Venäjän väliaikaisen hallituksen liikkeelle laskema 250 ruplan seteli vuodelta 1917. Setelin takasivun kaksipäiseltä kotkalta on keisarivallan päättymisen merkkinä poistettu kruunut. Työväenmuseo Werstas.
Inflaatio ja kurjistuva taloustilanne
Rahan ostovoiman aleneminen eli inflaatio on yksi varmimmista yhteiskunnan kriisiytymisen merkeistä. Suomessa inflaatiosta ei juurikaan ollut aikaisempia kokemuksia ja markan arvo oli pysynyt pitkään verrattain vakaana. Tämän vuoksi rahan arvoon vaikuttavia mekanismeja ei kunnolla ymmärretty. Suomalainen teollisuus oli hyötynyt inflaatiosta sekä Venäjän käymästä sodasta sotatarviketilauksien kasvuna aina syksyyn 1917 saakka. Oli eletty sotateollisuuden nousukautta. Vuoden 1917 alussa sotatilaukset työllistivät 42 000 henkilöä, eli noin joka toisen metalliteollisuuden työntekijän. Venäjän armeija oli tarvinnut niin tykkejä kuin nahkasaappaitakin ja Suomessa työntekijöitä oli tarvittu yhtä lailla ratatöihin ja linnoitustyömaille kuin myös tekstiili- ja nahkateollisuuden tilausten täyttämiseen.
Venäjän käymä sota oli ollut edullinen sotateollisuudelle, mutta myös linnoitustöissä olleille sekatyömiehille eli niin sanotuille vallityömiehille. Se oli antanut heille mahdollisuuden ylimääräisiin työtilaisuuksiin ja myös tilaisuuden nauttia poikkeuksellisen korkeista palkoista. Suomen rannikko oli osa Pietarin suojaksi rakennettua linnoitusketjua, jonka suunnittelu oli aloitettu vuosikymmen aikaisemmin. Pääkaupunkiseudun linnoitustöihin oli osallistunut 10 000 vallityömiestä. Syyskuussa niin sotatarviketilaukset kuin myös erilaiset armeijan huolto- ja linnoitustyöt loppuivat kokonaan. Talous romahti hetkessä ja synnytti suuren määrän työttömiä.
Pönttövuoren tunnelityömaan työntekijöitä. Vielä vuoden 1917 alkupuolella suomalaisilla sekatyömiehillä riitti töitä linnoitustöissä ja esimerkiksi Jyväskylä-Pieksämäki –rautatien Pönttövuoren tunnelityömaalla. Tunnelia rakennettiin vuodesta 1914 alkaen ja se valmistui juhannukseksi 1917. Venäjä piti sotilaallisesti tärkeänä rakentaa sisämaan kautta kulkeva rautatielinja Pietarin ja Vaasan välille, koska Suomenlahden rannikon rautatieyhteyksien pelättiin joutuvan vihollisen käsiin. Työväenmuseo Werstas.
Venäjällä vallinnut kaaos heijastui nyt myös Suomeen. Suomen Pankin ruplavarantoja ja Venäjän hallitukselle myönnettyjä lainoja vastaan liikkeelle lasketut setelimäärät alkoivat näkyä syyskuussa 1917. Seteleitä oli liikaa ja niiden arvo laski nopeasti. Tämän lisäksi elintarvikepula säännöstelyineen ja mustan pörssin kauppa nostivat ruuan hintoja. Kahtiajakautuneen kansan välillä inflaatioon liittyvät, hallitsemattomatkin ilmiöt nähtiin tahallisena toisen puolen pahantekona.
Nälkä luo levotonta liikehdintää
Huonoa työtilannetta ja taloudellista epävakautta pahensivat lakot, jotka lisääntyivät entisestään syksyn aikana ympäri maata. Työttömien lisäksi epävarma tilanne koetteli niitäkin, jotka olivat onnistuneet säilyttämään työpaikkansa. Työstä saatu palkka ei enää riittänyt elinkustannusten noustessa ja palkkojen jäädessä hintojen jälkeen. Lakkojen avulla pyrittiin korjaamaan tilannetta ja korottamaan palkkoja. Lakot ja tehtaiden sulkemiset seurasivat toisiaan. Kuten hintojen nousun kohdalla, tässäkin tilanteessa kumpikin osapuoli katsoi toisen käyttävän poikkeuksellista tilannetta kiristykseen ja omien etujensa ajamiseen.
Levoton liikehdintä ja väkivaltainen käytös lisääntyivät. Aluksi lehdistössä kaikenlainen kapinointi ja huliganismi sysättiin herkästi jengiytyneiden työläisnuorten eli niin sanottujen sakilaisten tai työttömiksi jääneiden sekatyömiesten niskaan. Enteitä tulevasta antoi syyskuun 24. päivänä tapahtunut, suojeluskuntaan kuuluneen konttoristi Gunnar Nybergin murha Malmin ratapihalla. Selvittämättömäksi jääneestä murhasta epäiltiin jengiytyneitä työläisnuoria. Murha politisoitui lehdistössä nopeasti ja asetti porvariston ja työväenliikkeen jälleen yhden askeleen kauemmaksi toisistaan.
Teksti: Mikko Heikkilä