Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Jussi Tuominen oli vanhan työväenliikkeen aktiivi: puhuja, raittiusmies, itseoppinut kirjoittaja, suutari ja lihakauppias. Tuominen syntyi Asikkalan Urajärvellä vuonna 1879. Kahdeksanlapsisen köyhän mökkiläisperheen poika lähti jo 12-vuotiaana suutarin oppiin Heinolaan. Vuonna 1894 Tuominen muutti Helsinkiin suutarin apulaiseksi. Hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa alkoi viisi vuotta myöhemmin nimienkerääjänä vuoden 1899 Suureen Adressiin, jossa vastustettiin helmikuun manifestin venäläistämistoimia. Tuominen toimi aktiivisesti sortovuosien aikaan salaisessa toiminnassa.
Suurlakon aikainen kauppa- ja teollisuuskomitea. Pöydän päässä Jussi Tuominen. Kansan Arkisto.
Vuosina 1900–1902 hän levitti asevelvollisuuskutsuntalakkoon kehottavia kirjasia ja kirjoitti pilkkarunon Suomen kenraalikuvernööristä Nikolai Bobrikovista. Vuoden 1905 suurlakossa hän toimi kauppa- ja teollisuustoimikunnassa sekä Helsingin työväen edustajiston puheenjohtajana. Vuonna 1906 hän oli punaisen kaartin sihteeri ja otti osaa Viaporin kapinaan.
Vuonna 1917 Tuominen valittiin Helsingin Työväenjärjestöjen eduskunnan puheenjohtajaksi. Vuoden 1918 kansalaissodassa hän oli myös Vallankumouskomitean puheenjohtaja sekä Helsingin kaupungin valtuuston puheenjohtaja. Kansalaissodan loppuvaiheissa Tuominen onnistui välttämään Viipurissa vangitsemisen. Hän piilotteli maanalaisena vuoteen 1921 asti. Myöhemmin Tuominen toimi lihakauppiaana Helsingissä ja vaikutti aktiivisena muun muassa Suomen Työväenliikkeen Historian seurassa ja Suomen Työväen Teatterin johtokunnassa. Tuominen kuoli vuonna 1963.
Raittiusyhdistys Koitto
Raittiusyhdistys Koittoon Jussi Tuominen liittyi jo varhain, heti Helsinkiin muuttonsa jälkeen. Suomalaisuusliikkeen aktiivien vuonna 1883 perustama Koitto oli aluksi hyvin uskonnollishenkinen ja isänmaallinen järjestö. Raittiusliikkeelle oli tarvetta sääty-yhteiskunnan kaikilla tahoilla. Fennomaanit tarvitsivat siltä tukea politiikalleen, joka tähtäsi kansalliseen ja uskonnolliseen yhtenäisyyteen. Teollisuusväestö ja Tuomisen tapaiset käsityöläiset oivalsivat raittius- ja sivistystoiminnan merkityksen luokkansa aseman kohottajana. Maaseudulla yläluokka puolestaan tarvitsi raittiusyhdistysten kaltaista välinettä, jolla tilatonta väestöä kannustettiin tulemaan sosiaaliturvan sijaan toimeen omin neuvoin.
Raittiusyhdistys Koiton väkeä kesäretkellä vuonna 1910. Kuvaaja: Jukka Kuusisto. Kansan Arkisto.
Ensimmäisten sääntöjensä mukaan Koiton tarkoituksena oli ”vastustaa juovuttavain juomain käyttämistä ravinto- ja nautintoaineena, edistää raittiutta tavoissa, pelastaa juoppouteen vajonneita ja poistaa niitä epäkohtia, jotka juoppouteen johtavat”.
Vuosina 1898–1905 Koittoon alkoi liittyä paljon sosialistista työläisnuorisoa. Varsinkin vuoden 1898 suuri juomalakko sai kansaa mukaan raittiusliikkeeseen ja kieltolakia vaatimaan. Lakon kärjessä nähtiin samoja henkilöitä, jotka myöhemmin esiintyivät työväenliikkeen johtotehtävissä.
Raittiusliike olikin monelle tärkeä välivaihe ja johdatus järjestötoimintaan. Vielä useammalle se merkitsi kuitenkin nuorison yhdessäoloa, kursseja ja virkistystä. Helsinkiläinen Lammassaari muodostui tärkeäksi kesänviettopaikaksi koittolaisille. Vuonna 1905 saarelle kohosikin oma talo, Pohjolan Pirtti.
Koiton järjestämä juhla vuodelta 1908. Kansan Arkisto.
Jussi Tuomisesta tuli Raittiusyhdistys Koiton esimies vuonna 1908. Yhdistys siirtyi entistä enemmän työväenliikkeen suuntaan, osaksi siitä syystä, että yhdistys oli ainoita, joita ei sortovuosina valvottu viranomaisvoimin. Raittiusasian ohella oli siis mahdollista keskustella myös muista yhteiskunnallisista kysymyksistä.
Koiton juhlan ohjelma vuodelta 1908. Kansan Arkisto.
Porvarillisen raittiusväen ja työväenpuolueen kannattajien tiet erosivat vuonna 1913. Seuraavana vuonna perustettiin Suomen Sosialidemokraattinen Raittiusliitto, jonka ensimmäiseen liittotoimikuntaan Jussi Tuominenkin valittiin. Koitto siirtyi porvarillisesta Raittiuden Liitosta osaksi Sosialidemokraattista Raittiusliittoa vuonna 1915, tunnustautuen näin osaksi työväenliikettä. Liittymispäätöksen jälkeen Koiton salissa kaikui Internationaali.
Teksti: Reetta Laitinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Raittiusyhdistys Koiton väkeä vuonna 1910
Suurlakon aikainen kauppa- ja teollisuuskomitea.
Kansan Arkisto:
Jussi Tuomisen henkilöarkisto:
(pääset Tuomisen arkiston sisältöluetteloon Kansan Arkiston nettisivujen planeetta-tietokannasta hakusanoilla: Tuominen Jussi)
Ote Jussi Tuomisen muistelmista.
Raittiusyhdistys Koiton Suuren kieltolain muistojuhlan (31.10. 1908) ohjemalehtinen.
Runo ”Bobrikoffi” (1902)
Lisälukemista:
Honka-Hallila, Helena: Työväen raittiusliike sata vuotta. Elämäntapaliitto ry, 2014.
Raittiusyhdistys Koitto 100 vuotta. Juhlajulkaisu. Toim. Tuija Koskinen ja Urpo Mönkkönen.
Raittiusyhdistys Koitto ry, 1983.
Löydä lisää aineistoja:
Jussi Tuominen Arjenhistoriassa
Raittiusyhdistys Koitto Arjenhistoriassa