Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Palvelijataryhdistys tarjoamaan oikeutta, työtä, turvaa ja sivistystä
Miina Sillanpää (1866–1952) kasvoi vaatimattomissa oloissa vuokraviljelijä- eli torppariperheessä, jossa oli yhdeksän lasta. Hän kävi lapsena vain kiertokoulua ja meni jo 12-vuotiaana töihin puuvillatehtaalle Forssaan. Lapsityövoiman käyttö oli tavallista köyhän kansanosan parissa. Työn ohessa Sillanpää osallistui ehtiessään opetukseen tehtaan koululla: työvuorot olivat jopa 12 tuntisia. 18-vuotiaana Sillanpää aloitti työt piikana yleten ajan myötä eri isäntäperheiden kautta keittäjäksi helsinkiläisperheeseen. Piika- ja palvelijataraikanaan Sillanpää etsiytyi tiedonhaluisena Kansanvalistusseuran tarjoamille kursseille. Hän oli innokas lukija ja oppija.
Studiokuva Miina Sillanpäästä vuonna 1900. Työväen Arkisto.
Sillanpää oli 33-vuotias, kun hän irtisanoutui palvelijattaren työstä vuonna 1899 ja lähti täysipäiväisesti ammatilliseen liikkeeseen liittyen edellisvuonna 1898 perustettuun Helsingin palvelijataryhdistykseen. Hänet valittiin heti varapuheenjohtajaksi, koska hänet huomattiin aktiiviseksi keskustelijaksi. Palvelijattaret vaativat parempia palkkoja ja työoloja. He olivat isäntäperheen armoilla, sillä heidän oletettiin olevan aina saatavilla. Omaa vapaa-aikaa ei ollut.
Palvelijattarien yhteenliittyminen ja järjestäytyminen osaksi ammattiyhdistysliikettä kohtasi ensin paljon vastustusta. Palvelijattarien nousu isäntäväkeä vastaan vaatimaan oikeuksiaan oli ennenkuulumatonta. Palvelijattarien asioita ajaessaan ja niistä kirjoittaessaan Sillanpää sai kokea vastustuksen nahoissaan. Hänestä julkaistiin pilkkakirjoituksia ja pilapiirroksia.
Palvelijatarkodin perustaminen
1900-luvun vaihteesta alkaen kaupungit vetivät etenkin nuoria vaatimattomista oloista lähteneitä naisia puoleensa. Maalaistytöille tarjottavat työmahdollisuudet olivat rajattuja pitkälti juuri palvelijattaren töihin. Kaupunkien nuoria yksinäisiä naisia kohtaan oli vahvoja ennakkoluuloja. Sosiaalisten verkostojen, koulutuksen ja työtarjouksien puutteessa osa saattoi päätyä kadulle ja prostituoiduiksi. Tässä tilanteessa palvelijataryhdistyksen naiset olivat hyvin käytännöllisiä ja päättivät, että heidän oli saatava turvapaikka maaseudulta kaupunkiin muuttaville tytöille. Työvoimatoimiston eli heidän kielellään paikanvälitystoimiston ylläpidon palvelijattarille he aloittivat yhdistyksen perustamisvuonna. Palvelijatarkoti avasi ovensa vuonna 1900.
Palvelijatarkodissa Tarkk’ampujankadulla. Ensimmäinen oikealta Elina Kortesalo, joka toimi kodinhoitajana. Ensimmäinen vasemmalta Agatha Koponen, emännöitsijä. Työväen Arkisto.
Ennakkoluuloista kertoi se, että palvelijataryhdistyksen oli vaikea löytää vuokrahuoneistoa, koska toimintaa pidettiin siveettömänä. Myös emäntien ilmoituksissa saattoi lukea toisinaan, että palvelijataryhdistykseen kuuluvat älkööt vaivautuko hakemaan paikkaa!
Miina Sillanpää ryhtyi vetämään palvelijataryhdistyksen paikanvälitystoimistoa ja palavelijatarkotia, joka tarjosi tilapäisen turvan ja kodin työpaikkaa hakeville jäsenille. Toiminnan alkuvaiheessa kerrallaan kymmenkunta tyttöä sai sieltä yösijan noin viikoksi ennen kuin työ löytyi. Vuosien varrella tyttöjä majoitettiin kerralla yhä enemmän ja myös pitempiä ajanjaksoja. Sillanpää johti palvelijattarien kotia ja heidän työnvälitystään vuosina 1900-1915 ja hän oli ensimmäinen nainen, joka sai elantonsa ammatillisesta liikkeestä. Jo neljän vuoden jälkeen palvelijataryhdistyksellä oli oma pesula, leipomo- ja ruokalahanke ja vuodesta 1904 yhdistys sai kaupungilta tukea palvelijatarkodin ylläpitämiseen.
Yhdistyksen toimintaan kuului alkuvuosina paitsi paikanvälitys- ja majoitustoimintaa myös esimerkiksi yleiset keskustelukokoukset, laulukööri ja kursseja oiko- ja ainekirjoituksessa. Palvelijatarkodissa oli myös kirjasto, joka perustettiin vuonna 1906; ensimmäisenä vuonna lainattavana oli yhteensä 90 nimikettä.
Palvelijattarien käsintekemiä lehtiä: keräyslista ja taloustyöntekijäin kodin muuttaminen vanhainkodiksi, vuodelta 1948. Työväen Arkisto.
Palvelijataryhdistyksen aineistoa löytyy sen seuraajan Helsingin taloustyöntekijäin yhdistyksen arkistosta: Lainakirjaston (1906–1949) ja lainaajien luetteloista (1906–1952) voi katsoa, mitä palvelijattaret tuohon aikaan lukivat. Sieltä löytyy esimerkiksi tietoja Miina Sillanpään harjoittamasta paikanvälityksestä: kuka palvelijatar välitettiin kenellekin rouvalle, ja mitkä olivat välityspalkkiot.
Lyhyt katsaus Sillanpään myöhempään uraan
Miina Sillanpää ehti olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Palvelijattarena toiminut Sillanpää astui poliittisen vaikuttamisen tielle liittyessään Helsingin palvelijataryhdistykseen ja sen jälkeen vuonna 1900 perustettuun Työläisnaisten liittoon, joka toimi paikallisten ammatillisten naisyhdistysten ja osastojen keskusjärjestönä. Hänet valittiin eduskuntaan sosialidemokraattien listoilta Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907. Sillanpää nimitettiin ensimmäisenä naisena ministerin toimeen vuonna 1926. Väinö Tannerin hallituksessa hän toimi toisena sosiaaliministerinä. Miina Sillanpään tie piiasta ministeriksi oli ainutlaatuinen.
Miina Sillanpää oli myös sanomalehtimies: hän oli Palvelijatar-lehden, Työläisnaisen ja Toverittaren pää- tai vastaavana toimittaja 35 vuotta. Hänellä oli vahva oikeudentunto. Hän oli kirjoituksissaan keskustelun herättäjä ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan hän ajoi sosiaalipalveluja ja uudistuksia, joilla helpotettiin köyhien ja heikossa asemassa olevien naisten ja lasten asemaa. Tästä esimerkki on ensikoti-toiminta, jonka puolesta sosialidemokraattiset naiskansanedustajat tekivät aloitteen jo vuonna 1907. Sillanpää oli perustamassa Helsingin Ensikotia 1940-luvun sotavuosina ja hankkimassa varoja toiminnan ylläpitämiseen.
Sillanpää oli raittiusaatteen, kotitalousvalistuksen ja kotitalouskoulutuksen puolestapuhuja. Hänelle myönnettiin vuonna 1939 talousneuvoksen arvo. Palvelijatarkodin ja työnvälityksen hoitamisen jälkeen Miina Sillanpään ammatti oli vuosina 1916–1932 Elannon ravintoloiden tarkastaja. Eläkkeelle jäätyään hän oli edelleen aktiivinen työläisnaisliikkeessä ja jatkoi kansanedustajan työtään. Hän toimi kansanedustajana lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta vuosina 1907–1947.
Teksti: Marjaliisa Hentilä ja Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat arjenhistoriassa:
Miina Sillanpää 1900-luvun alussa.
Palvelijatarkoti Tark’ampujankadulla.
Työväen Arkisto:
Helsingin taloustyöntekijäin yhdistys:
Miina Sillanpään henkilöarkisto
Lisälukemista:
Metsämäki, Mikko ja Nisula, Petteri: Aktivistit. Suomalaisten kansanliikkeiden tarina. Edita 2006.
Piironen-Backman, Outi (toim.): Miina Sillanpää Bibliografia. Miina Sillanpää Säätiö 1989.
Löydä lisää aineistoja:
Miina Sillanpään henkilöarkisto Työväen Arkistossa
Palvelijatarkoti Arjenhistoriassa