Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Väinö Tanner 1910-luvulla. Työväen Arkisto.
Osuustoimintaa opiskelemassa Saksassa
Väinö Tanner (1881–1966) kuuli osuustoiminnasta ensi kerran opettajaltaan Helsingin Kauppaopistossa. Tämä kehotti Tanneria tutustumaan nimenomaan kulutusosuustoimintaan, joka vetosi laajasti työväestöön Englannissa ja Saksassa. Työväenliike otti osuustoiminta-aatteen omakseen yhtenä menetelmänä sosialistisen yhteiskunnan toteuttamiseksi. Osuustoiminnan periaatteena oli, että liikeyritys on osakkaiden demokraattisessa hallinnassa, velkakauppa on kiellettyä ja osakkaat saavat ostoksistaan palautuksia, eli liikevoitot käytetään jäsenistön hyväksi eivätkä ne mene yrityksen johdon taskuun.
Tanner teki opintomatkan valtion stipendin turvin vuonna 1902 Hampuriin, joka oli Saksan osuustoiminnan keskus. Suosituksen hän oli saanut johtavalta osuustoimintamieheltä ja osuustoiminnallisen valistusseura Pellervon perustajalta Hannes Gebhardilta. Hampurissa Tanner sai paikan Saksan osuuskauppojen osuustukkukaupan kirjanpito-osastolta ja pääsi näin käytännön työn kautta perille osuuskaupan toimintatavoista ja -periaatteista. Hampurissa hän kirjoitti saksalaisiin ja suomalaisiin lehtiin artikkeleita osuustoiminnasta. Lue täältä Tannerin raportti opintomatkasta.
KOL:n keskuskomitean kokous Genevessä 1920-luvulla. Tanner eturivissä neljäs oikealta. Työväen Arkisto.
Saksan osuuskauppakonfferensseihin osallistuminen merkitsi alkua kansainväliselle verkostoitumiselle. Tanner nousi varsin nuorena vuonna 1910 Kansainvälisen osuustoimintaliiton (KOL) johtotehtäviin ja vuonna 1927 hänet valittiin KOL:n presidentiksi.
Politiikkaan mukaan
Syksyllä 1903 Väinö Tanner palasi kotimaahan ja liittyi heti Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi. Tannerista tuli 1907 ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan jäsen, ja vuonna 1911 hän valmistui juristiksi. Saksan-kokemustensa innoittamana hän ryhtyi kääntämään kautskylaisia teoriakirjoja, uskonnonvastaista kirjallisuutta, naisen asemaan, sosialismin historiaan ja osuustoimintasosialismiin liittyviä artikkeleita ja vihkosia.
Vuonna 1908 Tanner teki paluun osuuskauppaliikkeeseen, kun hänestä tuli Osuusliike Elannon sihteeri (ja myöhemmin toimitusjohtaja) ja seuraavana vuonna Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) hallintoneuvoston puheenjohtaja. Tannerin johdolla kulutusosuusliikkeet irtaantuivat SOK:sta ja muodostivat 1916 oman Kulutusosuuskuntien Keskusliiton.
Laivassa matkalla Tarton rauhanneuvotteluihin vuonna 1920. Kuvassa vasemmalta Väinö Tanner, Väinö Voionmaa, Väinö Kivilinna ja Rudolf Walden, tuntematon, J.K.Paasikivi, Alexander Frey ja Juho Vennola. Työväen Arkisto.
Tätä osuustoiminnan muotoa jäsenet kutsuivat edistysmieliseksi ja työväenluokkaiseksi erotuksena SOK:n porvarilliseksi ja tuottajakeskeiseksi mieltämästään osuustoiminnan haarasta.
Usean muun osuustoimintamiehen ja reformistin tavoin Tanner jättäytyi sisällissodaksi vuonna 1918 yltyneestä kapinasta sivuun. Tanner, Matti Paasivuori ja muut maltilliset sosiaalidemokraatit julkaisivat 10.4.1918, kaksi päivää ennen saksalaisen Itämeren divisioonan hyökkäystä Helsinkiin, Työmies-sanomalehdessä vetoomuksen taistelujen lopettamiseksi.
Tanner valittiin J.K. Paasikiven johtaman Suomen valtuuskunnan jäseneksi Tartossa käytyihin Suomen ja Neuvosto-Venäjän rauhanneuvotteluihin. Kyse oli Suomen valtakunnan rajojen määrittämisestä. Neuvottelut alkoivat kesäkuussa 1920 ja päättyivät Tarton rauhansopimuksen allekirjoittamiseen 14. lokakuuta 1920.
Väinö Tannerista kehittyi Suomen merkittävimpiä poliitikkoja. Hän toimi useaan otteeseeen ministerinä eri hallituksissa vuosien 1926-1943 välillä. Kansanedustajana hän toimi aina vuoden 1962 alkuun asti.
Teksti: Marjaliisa Hentilä ja Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
KOL:n keskuskomitean kokous 1920-luvulla Genevessä.
Laivamatkalla Tarton rauhanneuvotteluihin vuonna 1920.
Työväen Arkisto:
Väinö Tannerin henkilöarkisto:
Matkakertomus 19.12.1904 (kopio).
Lisälukemista:
Löydä lisää aineistoja:
Kansainvälinen osuustoimintaliitto:
Työmies-lehdet ja sen johdannaiset löytyvät mikrofilmiltä Työväen Arkistosta.
Väinö Tanner Arjenhistoriassa