Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) sai maailman ensimmäisenä työväenpuolueena parlamenttiin enemmistön, 103 paikkaa kahdestasadasta. Mutta säätipä eduskunta millaisia lakeja hyvänsä, niiden voimaantulo oli aina ollut keisarin vahvistuksesta kiinni. Sotatilan takia eduskunta kutsuttiin koolle vasta maaliskuussa 1917 sen jälkeen, kun keisari oli syösty vallasta Venäjällä. Tästä alkoi myös keskustelu siitä, miten valta Suomessa tulisi jakaa.
Oskari Tokoi kansanedustajana vuonna 1907. Työväen Arkisto.
Senaatilla (hallitus) tarkoitettiin yleensä sen talousosastoa, jonka varapuheenjohtajana Oskari Tokoi toimi 26.3.1917–8.9.1917. Kenraalikuvernööri Mihail Stahovits oli senaatin puheenjohtaja. Senaatissa oli porvarillinen enemmistö silloin, kun Stahovits osallistui päätöksentekoon. Hän oli istunnoissa kuitenkin vain poikkeustapauksissa läsnä. Tokoi oli käytännössä talousosaston puheenjohtaja ja johti senaatin työtä; siitä nimitys Tokoin senaatti.
Senaattiin osallistuneet sosialistit Oskari Tokoi, Väinö Tanner, Matti Paasivuori, Väinö Voionmaa, Julius Ailio ja Väinö Wuolijoki kuuluivat SDP:n maltilliseen, reformistiseen suuntaukseen ja jäivät kaikki Tokoita lukuun ottamatta vuoden 1918 sisällissodan ulkopuolelle. Porvarilliset senaattorit olivat nuorsuomalaisten E. N. Setälä ja Rudolf Holsti, vanhasuomalaisten Allan Serlachius ja Antti Tulenheimo, RKP:n Leo Ehrnrooth ja maalaisliiton Kyösti Kallio.
Sosialidemokraattien senaattoreista Tokoi, Tanner ja Paasivuori olivat nimekkäimmät, sillä kolmikko johti ammattiyhdistysliikettä, työväen osuuskauppaliikettä ja puoluetta. Tokoin senaatin lähtökohdat eivät totisesti olleet hyvät. Yhteistyö porvarien kanssa ei ollut kaikkien mieleen. Tanner sanoi alistuneensa ”uhrilampaaksi”, kun lähti senaattiin. Tanner ja Paasivuori erosivat sosialidemokraattisen puoluetoimikunnan jäsenyydestä, ja samalla Paasivuori menetti SDP:n puheenjohtajuuden. He halusivat päästä muodollisesti eroon puoluejohdosta, joka arvosteli heitä kovin sanoin senaattiin menon takia. Arvostelua senaattia kohtaan esitti myös kesäkuussa 1917 Helsingissä kokoontunut SDP:n puoluekokous. Se valitsi puoluejohtajaksi Kullervo Mannerin, josta tuli myös eduskunnan puhemies. Hän oli jo aiemmin vaatinut puoluetovereiden erottamista puolueesta senaattiin menon takia.
Tokoin senaatilla oli kunnianhimoinen yhteiskuntaa uudistava ohjelma. Myös uutta hallitusmuotoa valmisteltiin, mutta lainsäädäntötyön ongelmana oli se, ettei tiedetty varmuudella, kenellä oli keisarin kukistuttua oikeus vahvistaa lait. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksynyt sitä, että Venäjän väliaikainen hallitus olisi vahvistanut Suomen eduskunnan säätämät lait, mutta siihen oli Tokoin senaatinkin alistuttava. Senaattorit vannoivat virkavalan, mutta ei enää kuuliaisuutta keisarille. Toisaalta Venäjän väliaikainen hallitus ei suostunut laajentamaan eduskunnan valtaoikeuksia lailla, jonka nojalla eduskunta olisi saanut korkeimman vallan.
Oskari Tokoi neuvottelijana
Turun kunnallislakko alkoi 28.5.1917. Työväen Arkisto.
Tokoin senaatti joutui hallitsemaan maata suuren epävarmuuden, jatkuvien levottomuuksien ja lakkoilun keskellä. Tokoita tarvittiin paikan päälle Turkuun ratkaisemaan kärjistynyttä tilannetta työläisten ja kaupunginvaltuutettujen kesken 30.5. Turun kunnallislakoksi kehittynyt tilanne alkoi kun työläiset vaativat paikallisten, vihattujen palomestarin ja palovoudin erottamista ja työväenenemmistöä valtuustoon, jonka ei katsottu edustavan työväkeä. Työläiset piirittivät kaupungintalolla 30.5. kokoustamassa olleen valtuuston painostaen heitä suostumaan vaatimuksiinsa. Tokoi lähti delegaatioineen neuvottelemaan piirittäjien kanssa ja purkamaan lopulta 36-tuntiseksi venynyttä valtuuston arestia. Katso Tokoin senaatissa vaikuttaneiden jäsenten ryhmäkeskustelun tilannekuvaus Turun tapahtumista (alkaen sivulta 11)!
Helsingissä puolestaan puhkesi elokuun alussa 1917 levottomuuksia elintarvikepulan takia. Tilanteen rauhoittamiseksi Tokoi esitti muun muassa maidon hinnan alentamista, mutta senaatin enemmistö päätti toisin. Työväen mieliala radikalisoitui, ja SDP:n johto ja lehdistö lietsoivat lisää tyytymättömyyttä senaattia kohtaan. Helsingissä toimeenpantiin elokuun puolivälissä kaksipäiväinen kunnallislakko.
SDP päätti, että Oskari Tokoin senaatti jättää paikkansa. Tokoi lähti senaatista 17. elokuuta. Sosialidemokraateista vain senaattorit Väinö Tanner ja Matti Paasivuori noudattivat eroamisessa muodollisuutta. Tanner ei missään tapauksessa halunnut tukea puolueensa protestipolitiikkaa eikä jättänyt hallituspaikkaansa. He päättivät odottaa lainmukaista erottamiskirjettä ja jatkoivat vielä kolme viikkoa, 8. syyskuuta 1917 asti, työtään senaatissa, jossa oli nyt selkeä porvarillinen enemmistö. Työväenvalta murentui vuonna 1917 myös siihen, että keisari hajotti eduskunnan elokuussa.
Teksti: Marjaliisa Hentilä ja Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Työväen Arkisto:
Yrjö Kullervo Laineen henkilöarkisto: Keskustelu Tokoin senaatin synnystä 7.2.1930.