Kalevankankaan hautausmaalle kerättyjä kaatuneita punaisia Tampereen taistelun jälkeen vuonna 1918. Työväenmuseo Werstas.
Vanhan vallan kaatuminen pakotti paikalliset yhteisöt ottamaan järjestyksenpidon omiin käsiinsä. Paikkakunnille muodostettiin porvarillisia suojeluskuntia sekä työväen punakaarteja. Vuoden 1917 syksyllä tilanne kiristyi: elintarvikepula, työttömyys ja inflaatio aiheuttivat levottomuuksia ja ajoivat työväestön viikon pituiseen marraskuun yleislakkoon. Sosialidemokraatit vaativat kahdeksantuntista työpäivää ja demokraattisempia kunnallislakeja, jotka lakon jälkeen kokoontunut eduskunta toteutti.
Lakko oli monin paikoin väkivaltainen: sen aikana syntyi punakaartien ja suojeluskuntien välille lukuisia paikallisia kahakoita, joissa syntyi myös kuolinuhreja. Levottomuudet pakottivat molempia osapuolia varustautumaan; punakaartien varustepulaa helpottivat erityisesti asekuljetukset Venäjältä. 28. tammikuuta 1918 punakaartit ryhtyivätkin aseelliseen kapinaan lokakuun vallankumouksen innoittamina. Samana päivänä myös suojeluskunnat alkoivat riisua venäläissotilaita aseista.
Sisällissodan alussa punakaartit hallitsivat Etelä-Suomen tärkeimpiä kaupunkeja. Sodan pitkittyessä ja rintamalinjojen vakiintuessa punakaartit joutuivat kuitenkin vaikeuksiin. Ongelmaksi muodostuivat erityisesti puute kunnollisista varusteista ja koulutetun upseeriston puute. Viimeistään Tampereen valtauksen jälkeen punakaartit ajautuivat sekasortoon. Viimeinen kuolinisku punaiselle Suomelle oli Saksan ja Venäjän bolsevikkihallinnon solmima rauhansopimus, joka pakotti venäläissotilaat vetäytymään Suomesta ja mahdollisti saksalaisdivisioonan maihinnousun Hangossa valkoisen Suomen tueksi.
Punakaartien vallankumousyrityksessä toteuttamat lukuisat, mutta organisoimattomat terroriteot kostettiin, kun valkoiset valtasivat Etelä-Suomen alueita. Sodan loppupuolella tuhannet punakaartilaiset teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä epävirallisissa kenttäoikeuksissa. Lisäksi noin 80 000 punaista suljettiin vankileireille. 13 500 punavankia menetti henkensä leirien kurjissa oloissa. Suureen uhrilukuun vaikutti maailmalta saapunut influenssaepidemia, joka iski rajusti heikon ravinnon ja huonon hygienian heikentämiin vankeihin.
Aikakauden artikkelit:
Kössi Ahmala – työläisrunoilijan tarina
Sisällissodan jälkinäytös – vankileirit
Tynkäeduskunnan kausi ja työväenliike ilman valtaa
Kouluille: