Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Sosialidemokraattien äänenkannattaja Työmies-lehti ilmestyi viimeisen kerran 12.4. Samana päivänä, iltapäivällä, kranaatit iskeytyivät Helsingin työväentalon torniin Siltasaaressa. Punaisen armeijan häviö alkoi olla selvä, kun valkoinen armeija sai tuekseen Saksan Itämeren divisioonan joukot.
 Helsingin työväenyhdistyksen talon torni tulessa 12.4.1918. Työväen Arkisto. |
 Saksalaisia sotilaita konekivääreineen Esplanadilla 13.4.1918. Työväen Arkisto. |
 Punakaarti on antautunut ja sen aseita kerätään pois Helsingin Pitkälläsillalla 13.4.1918. Työväen Arkisto. |
Pian työväenjärjestöjä alettiin lakkauttaa ja niiden omaisuutta takavarikoida. Vielä toukokuussa J. K. Paasikiven hallitus oikeutti maaherrat takavarikoimaan työväenjärjestöjen omaisuuden siellä, missä sisällissotaa oli käyty. Hallitus antoi lisäksi poliisille valtuudet tehdä kotietsintöjä, takavarikoita ja vangita. Eduskunta hyväksyi myös poikkeuslain kansalaisvapauksien väliaikaisesta rajoittamisesta. Se kumosi yhdistymis-, kokoontumis-, mielipide- ja painovapauslain 1.6.1919 asti.
 Takavarikoitu Suomen Sosialidemokraatin näytenumero 6.5.1918. Työväen Arkisto. |
 Saksalaissotilaita Helsingin työväenyhdistyksen talon portilla Sirkuskadulla vuonna 1918. Työväen Arkisto. |
 Matti Paasivuoren liikkumislupa 9.5.1918. Työväen Arkisto. |
SDP:n uuden pää-äänenkannattajan Suomen Sosialidemokraatin näytenumero ilmestyi 6.5.1918. Sosialidemokraatti Matti Paasivuori merkittiin lehden päätoimittajaksi, sillä uskottiin, että kansanedustajalla olisi paras koskemattomuuden suoja. Väinö Tanner kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla ”Eduskunnan hajaannuttava – uudet vaalit toimitettava”. Lue teksti täältä. Mutta lehti takavarikoitiin ja toimitus sekä kirjapaino suljettiin. Suojeluskuntaupseeri haki päätoimittaja Matti Paasivuoren kotoaan, ja häntä pidettiin poliisisellissä kolme vuorokautta kuulusteluja varten. Paasivuori sai toimitettua vaimonsa välityksellä viestin Väinö Tannerille, jonka suhteiden avulla hänet saatiin vapautetuksi. Paasivuorelle kirjoitettiin 9.5.1918 uusi liikkumislupa kotikaupunkiinsa.
Maahan jääneet saksalaissotilaat majailivat myös työväenjärjestöjen toimitiloissa, Helsingin työväentalossa ja Työmies-lehden talossa. Työmiehen kirjapainossa painettiin myöhemmin kesällä saksalaisille sotilaille päivälehteä nimeltä Suomi–Finnland.
SDP:n kansanedustaja Sofia Hjulgrén syntynyt 1875 Kullaalla, teloitettu toukokuussa 1918 Viipurin vankileirillä. Työväen Arkisto.
Eduskunnan ensimmäinen istunto sisällissodan päättymisen jälkeen 15.5.1918 Heimolan talossa Helsingissä. Vasemmiston edustajista päästettiin paikalle ainoastaan Matti Paasivuori, joka oli sanoutunut irti aseellisesta kapinasta. Osa puoluetovereista oli paennut tai saanut surmansa. Työväen Arkisto.
Työväenliike henkitoreissaan
Eduskunta kokoontui sisällissodan jälkeen ensimmäisen kerran 15. toukokuuta 1918. Sosialidemokraattien 92 kansanedustajasta 56 oli määrä vangita ja langettaa heille tuomiot valtionpetoksesta. Matti Paasivuori oli sisällissodan ulkopuolelle jättäytyneenä ja punakapinasta irtisanoutuneena ainoa sosialidemokraatti, joka päästettiin tuolloin eduskuntaan. Seuraavan puolen vuoden ajan hän edustikin pääasiassa yksin sosialidemokraatteja ja oppositiota.
Paasivuoren puoluetovereista osa oli paennut Suomesta, osa joutunut vankileireille ja saanut surmansa. Eräs surmatuista sosialidemokraattisista kansanedustajista oli Sofia Hjulgrén, jonka valkoiset ampuivat toukokuussa Viipurin vankileirillä yhdessä monista laittomista teloituksista. Kuuntele Yle Areenasta löytyvä Sofia Hjulgrénin tarina.
Paasivuoren kolme välikysymystä touko-kesäkuussa koskivat vangittuja puoluetovereita, Sosialidemokraatti-lehden takavarikkoa ja punaisten vangitsemisia, vankileirikurjuutta ja armahduskysymystä. Välikysymykset eivät saaneet kannatusta muilta puolueilta. Eduskunta käsitteli 28.5.1918 punavankeja varten tarkoitettujen erityisten valtiorikostuomioistuimien perustamista. Paasivuori piti tyrmistyttävänä, että niiden myötä kuolemanrangaistus palautuisi jälleen Suomen rikoslakiin.
Sisällissodassa menehtyneistä valtaosa oli punaisia: taisteluissa kaatui runsaat 5 000, teloitettujen määrä oli noin 7 300, lisäksi vankileireillä kesän ja alkusyksyn aikana menehtyi noin 12 000. Valkoisen puolen menetykset olivat kaikkiaan noin 5 200 henkeä.
Sisällissodan lopputuloksena poliittinen valta siirtyi täydellisesti porvariston käsiin. Sosialidemokraateilla oli vain vuotta aiemmin ollut enemmistö eduskunnassa. Keväällä 1918 SDP:n vaikutusvallasta oli jäljellä enää savuavat rauniot. ”Ei koskaan ennen ole minkään maan yhteiskunnallista luokkaa niin lyhyessä ajassa syösty vallan ja voiman huipuilta mitä syvimpään kurjuuteen ja merkityksettömään asemaan”, totesi SDP:n puheenjohtaja Väinö Tanner 27.12.1918. Katso täältä koko puhe.
Teksti: Marjaliisa Hentilä
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Helsingin työväentalon torni tulessa 12.4.1918.
Punakaarti laskee aseitaan 13.4.1918.
Saksalaiset Helsingissä 13.4.1918.
Saksalaiset työväentalon portilla vuonna 1918.
Sofia Hjulgrénin muotokuva 1900-luvun alussa.
Tynkäeduskunta kokoontuu sisällissodan jälkeen 15.5.1918.
Työväen Arkisto:
Matti Paasivuoren henkilöarkisto:
Suomen Sosialidemokraatti -lehti, etusivu 6.5.1918.
Väinö Tannerin henkilöarkisto:
Suomen Sosialidemokraatti -lehden artikkeli 6.5.1918.
Väinö Tannerin puhe sosialidemokraattien ylimääräisessä puoluekokouksessa 27–29.12.1913.
Lisälukemista:
Eduskunnan nettisivut: tynkäeduskunta.
Hentilä, Marjaliisa: Sovittelija. Matti Paasivuori 1866–1937. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2013.
Rahavuori, Anna: Työväenluokan urhea tytär. Kertomus Sofia Hjulgrénin teloituksesta työväen julkisuudessa 1919–1960. Helsingin yliopisto, poliittisen historian pro gradu, 2006.
Kuuntele:
Historia sarjoja: Sofia Hjulgrénin tarina (toim. Mari Lukkari) Yle Areenassa 22.8.2016.
Löydä lisää aineistoja
Arjenhistoriasta:
Saksalaissotilaat Suomessa 1918
Työväen Arkistosta: