Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat allekirjoittivat eilen huomattavan asiakirjan: Järjestöt sitoutuvat tästäpuolin luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi.”
Suomen työnantajain keskusliitto STK ja Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto SAK antoivat tammikuun 23. päivä 1940 julkilausuman. Tässä tammikuun kihlaukseksi kutsutussa julkilausumassa työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöt lupaavat sopia työehdoista yhdessä. Työnantajapuoli hyväksyi ensimmäistä kertaa ay-liikkeen viralliseksi neuvotteluosapuoleksi.
Suomen Sosialidemokraatin uutinen Tammikuun kihlauksesta 24.1.1940. Työväen Arkisto.
Aiemmin työnantajapuoli oli etenkin teollisuuden alalla suhtautunut varauksella ay-liikkeeseen. Vastavuoroisesti myös työntekijät olivat epäluuloisia työnantajien suhteen. Molemmipuolisen epäluottamuksen taustalla olivat sisällissodan tapahtumat, jotka olivat jakaneet kansalaiset kahteen leiriin. Ammattiliitoilla ja ammattiosastoilla oli ennen julkilausumaakin ollut mahdollisuuksia vaikuttaa omiin työehtoihinsa, mutta vallitsevat käytännöt olivat olleet vaihtelevia. Työntekijöiden matala järjestäytymisaste oli heikentänyt neuvottelumahdollisuuksia. Lisäksi työehtosopimusten laatimista oli työnantajataholta pyritty välttämään.
Työmarkkinaosapuoltan välisen neuvotteluyhteyden avautuminen tammikuun kihlauksen myötä ei kuitenkaan johtanut välittömästi työehdoista sopimiseen. Muutos asenteissa puolin ja toisin vei aikansa. Tammikuun kihlauksen jälkeen työsuhteiden säätelyn painopiste alkoi kuitenkin hitaasti siirtyä paikallisesta sopimisesta kohti valtakunnallista sopimista.
Lue metallialalla työskennelleen muistelu sopimuksen synnystä sotatoimien keskellä.
”Sopimus on eräs puhuvimpia todistuksia kansamme kyvystä koota hädän hetkellä voimansa.”
Tämä julkilausuman antamisen jälkeinen kommentti sosiaaliministeri Karl-August Fagerholmilta kytkee tammikuun kihlauksen voimakkaasti marraskuussa 1939 alkaneeseen talvisotaan. Hallitus pyrki työnantajien ja ammattiliittojen yhtenäisyyttä edistämällä luomaan kansallista yhtenäisyyttä ja sisäistä vakautta. Samalla pyrittiin esittämään Suomi ulkovalloille modernina ja länteen suuntautuneena.
Tammikuun kihlauksen keskeisenä historiallisena merkityksenä on pidetty vaikeissa oloissa otettua askelta kohti neuvottelevaa sopimuskulttuuria. Järjestäytynyt työmarkkinatoiminta ja kiistakysymysten ratkaiseminen neuvottelemalla tunnustettiin osaksi demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.
Teksti: Petri Marjeta
Artikkelin arkistolähteitä:
Työväen Arkisto:
Suomen Sosialidemokraatti -sanomalehti (myöh. Demokraatti) 24.1.1940.
Työväen Muistitietotoimikunta, Metalliliiton haastattelusarja: Teuvo Veltheimin haastattelu.
Lisälukemista:
Bergholm, Tapio: Tammikuun kihlauksen merkitys. 21.1.2010.
Jegorow, Sirpa: Tammikuun kihlaus yhdisti Suomen kansaa mutta ärsytti Neuvostoliittoa 15.1.2016.
Tolpo, Antje: Tammikuun kihlaus muutti työntekijöiden asemaa talvisodan keskellä. 23.1.2015.
Löydä lisää aineistoja:
Työehdoista sopiminen 1940-1950-l. Arjenhistoriassa