Pääset aikakauden yleistekstiin tästä.
Työväen Sivistysliitto oli mukana perustamassa vuonna 1924 työväelle kansanopistoa, Työväen Akatemiaa, Kauniaisiin. Se oli tarkoitettu “kansan yliopistoksi” tilattomien ja työläisten jälkikasvulle. Työväen Akatemian oppilaat tulivatkin usein suoraan työelämästä ja kansakoulupohjalta Työväen Sivistysliiton kirjekurssien preppaamina. Työväen Akatemian esimiehenä vuosina 1933 – 1947 toimineen Väinö Voionmaan mukaan Akatemian johtoajatuksena oli rakentaa yhteiskuntaa oikeudenmukaiseksi. Akatemian oppiainetarjonta oli painotukseltaan yhteiskuntatieteellinen. Hieman yllättävästi sosialismin ja työväenliikkeen historia lisättiin oppiaineiden joukkoon vasta 1940-luvun lopulla.
Työväen Akatemian pihalla vasemmalta: Arvi Hautamäki, Väinö Voionmaa ja Akatemian silloinen rehtori Yrjö Kilpeläinen vuonna 1938/1939. Työväen Arkisto.
Ensimmäiset parikymmentä vuotta Työväen Akatemia oli ainoa työväenhenkinen kansanopisto Suomessa. Muiden kansanopistojen tausta oli usein kristillisissä ja isänmaallisissa järjestöissä. Työväen Akatemia puolestaan oli väylä Yhteiskunnalliseen korkeakouluun (myöhemmin Tampereen yliopisto) ja hyviin asemiin järjestöelämässä ja politiikanteon kentällä. Opiskelijat rahoittivat lukukausimaksut yleensä säästämällä palkastaan, ottamalla lainaa ja/tai anomalla avustuksia työväenjärjestöiltä.
Toisen maailmansodan jälkeen työväen kansanopistojen kenttä laajeni. Perustettiin Voinonmaan opisto, SAK:n ylläpitämä Kiljavan opisto ja SKDL:n ja SKP:n puolueopistoksi Sirola-opisto. Sotien jälkeiseen aikaan liittyi työväenliikkeen moninaista sisäistä leiriytymistä. Kommunistit saivat toimia ensi kertaa laillisesti, mikä toi paineita perustaa oman ideologian mukainen opinahjo. Vuonna 1964 SKDL:n kannattajat, kansandemokraatit erosivat Työväen Sivistysliitosta ja perustivat oman sivistysjärjestön, Kansan Sivistystyön Liiton.
Opiskelua vuosina 1940 – 1955
Työväen Muistitietotoimikunnan keruiden myötä tallentuneet muistelmat valottavat Työväen Akatemian opiskelijoiden tuntoja 1940 – 1950-luvuilla:
Vuosikurssin 1940 – 1941 suorittanut Erkki Kuoppala kuuli Akatemiasta ensi kerran veljeltään. Hän tilasi oitis Työväen sivistysliiton Akatemiaan valmistavan kirjekurssin ja pääsi opiskelemaan. Kuoppala on muistellut mikä vaikutus korkeatasoisilla opettajilla oli:
“Jo silloin aikanaan tajusi mikä merkitys sillä oli ‘vainoa’ vastaan mikä Akatemiaan kohdistui silloisissa oloissa porvariston taholta. Kun kansakoulupohjalta lähtenyt nuori sai opettajan kautta tietoa maailmasta, sen kehityksestä ja asioista oli sillä suuri merkitys.” Työväen Akatemian luennoitsijoista moni opetti yliopistoissa.
Päin tiedon vuoria. Kansan Elokuva, 1946. Työväenperinne – Arbetartraditon ry |
 Työväen Akatemian kirjasto vuonna 1951/1952. Työväen Arkisto. |
Erkki Kuoppala muisteli lämmöllä persoonallisia opettajia mm. filosofian tohtori ja lakitieteiden kandidaatti Mikko Erichiä: “Ankarana sikarimiehenä hänelle tuotti vaikeuksia olla polttamatta koko oppitunnin aikaa. Hän ratkaisi sen omalla tavallaan, luennoimalla joko opettajien huoneesta tai käytävältä avonaisen oven kautta.”
Eila Kämäräinen opiskeli Työväen Akatemiassa vuosikurssin 1944 – 1945. Hän oli aloittanut työelämän 13-vuotiaana vuonna 1937 heti seuraavana päivänä kansakoulun suorittamisen jälkeen. Vuonna 1938 perustettiin Helsingin eteläinen työväenyhdistys, jonka riennoissa Kämäräinen oli mukana: “Laulettiin, tanssittiin ja lausuttiin. Myös opiskeltiin, kova oli tiedonhalu silloisissa nuorissa”. Hän sinnitteli hetken myös iltaoppikoulussa töiden ja harrastusten lomassa.
Työväen Akatemiasta Kämäräinen sai kuulla isän työtoverilta. Rahat sota-aikana aloitettuihin opintoihin järjestyivät lopulta erään aseveliyhdistyksen kautta. Rehtorina tuolloin toimineen Arvi Hautamäen filosofian luennoilla “oli aivan ihmeellinen tunnelma” sillä “[h]än sai meidät kuuntelemaan melkein henkeä pidätellen jokaisen sanan jonka hän lausui”.
Työväen Akatemian opiskelijoita vapaa-ajan vietossa: ”Kahvikommuuni” talvella 1951/1952. Työväen Arkisto.
Pekka Peltonen opiskeli Akatemiassa vuosikurssin 1949 – 1950. Hän oli ammatiltaan sorvaaja mutta Akatemiaan hakiessa mielessä oli mahdollisesti uusi ammattikin sillä “kynätyöt kiinnostivat”. Peltonen on muistellut: “Vuosikurssilleni sattui merkittäviä tapahtumia. Akatemian ensimmäinen jatkokurssi alkoi ja opisto täytti 25 vuotta sekä kirjastonrakennuksen rakentaminen alkoi.” Hän kiittää myös opettajien hyvää tasoa. “[K]oulun rehtori R. H. Oittinen oli ministerinä, niin hänellä oli suhteita joka puolella saada hyviä luennoitsijoita”.
Oittinen tunnetaan myös vanhan kansakoulu-oppikoulu-järjestelmän kriitikkona ja 1970-luvun alussa toteutuneen peruskoulu-uudistuksen isänä.
Työvän Akatemian vuosikursseilla 1953 – 1954 ja 1954 – 1955 ollut paperitehdastyöläinen Kalevi Pihanurmi tuli hyväksytyksi Työväen Akatemiaan TSL:n kirjekurssit suoritettuaan. “Luentojen lisäksi tarjolla oli myös loistava kirjasto. Aina piti olla asunnolla myös luettavaa”. Opiskelutoverit ja heidän kanssaan käydyt keskustelut olivat myös tärkeitä. “Herätteen iltakeskusteluille antoi useimmiten jokin päivän luento tai mielenkiintoinen luennoitsija, joita – – akatemiassa oli monta.”
Tänä päivänä Työväen Akatemia tarjoaa edelleen korkeakouluihin valmistavaa opetusta. Kuten opiston alkuaikoinakin, on painotus humanistisissa ja yhteiskunnallisissa aineissa.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Työväen Akatemian uusi kirjasto vuonna 1951/1952.
Työväen Akatemian vapaa-ajanviettoa 1951/1952.
Väinö Voionmaa, Arvi Hautamäki ja Yrjö Kilpeläinen 1930-luvun lopulla.
Työväen Arkisto:
Työväen Muistitietotoimikunta:
Työväen Akatemian oppilaat muistelevat:
Työväenperinne/Arbetartradition ry:
Allotria Filmi/Kansan Elokuva: Päin tiedon vuoria (1946).
Lisälukemista:
Tanskanen, Leila ja Puhakainen, Päiviö (toim.): Työväen Akatemia. Opisto ja opiskelijat 1924 – 1984. Työväen Akatemia, Työväen Akatemian toveriliitto, Helsinki 1984.