Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Sosiaalinen omatunto herää ay-liikkeen piirissä
Rotuerotteluun perustuvaa julmaa apartheid-järjestelmää ylläpitänyt kansallispuolue hallitsi vuosina 1948 – 1994 Etelä-Afrikassa. Sharpervillen verilöyly, jossa poliisi ampui 69 mustaa vuonna 1960 pakotti muun maailman reagoimaan. Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n yleiskokous kehotti suhteiden katkaisemiseen, ja sen turvallisuusneuvosto suositti aseidenvientikieltoa Etelä-Afrikan painostuskeinona.
SAK:n Etelä-Afrikan tuotteiden boikottijuliste vuodelta 1985. Työväen Arkisto.
Suomessa ammattiyhdistysliike havahtui ensimmäisenä konkreettiseen toimintaan: Merimies-Unioni päätti ryhtyä Etelä-Afrikasta saapuvien kauppa-alusten saartoon vuonna 1963 estäen niiden pääsyn Suomen satama-alueille. Lue Niilo Wällärin Merimies-Unionin kongressissa Helsingissä esittämä englanninkielinen avajaispuheesta ote saartotapauksesta täältä vuodelta 1964. Vuonna 1966 perustettu yhden asian liike “Etelä-Afrikka-komitea” oli keskeinen tekijä apartheidpolitiikan vastaisen tietoisuuden levittämisen ensimmäisessä aallossa Suomessa ja se sai tukijoita opiskelijayhteisöistä ja juuri ammattiyhdistysliikkeestä.
Soweton kansannousu 1976 ja Namibian miehittäminen toivat Etelä-Afrikan tilanteen seuraavan kerran pinnalle. Suomi liittyi muiden Pohjoismaiden kanssa aiempaa aktiivisemmin käsittelemään Etelä-Afrikan kysymystä. SDP:n kansanedustajana (1975-1986) ja ministerinä (1982-1986) toiminut Kaarina Suonio teki liberaalien kansanedustajan (1975-1983) Terhi Niemisen kanssa matkan Etelä-Afrikkaan vuonna 1977 Naisten Kansainvälisen Demokraattisen Liiton pyynnöstä osana NKDL:n rotusorron vastustamisprojektia. Matkasta valmistui raportti, jota esiteltiin YK:n Action Against Apartheid -konferenssissa Lagosissa samana vuonna. Työväen Arkiston arkiostotietokannasta voit lukea koko Apartheid-raportin ja muita Suonion kirjoituksia Etelä-Afrikan tilanteesta: löydät linkin alta ”Artikkelin arkistolähteitä” ja Suonio Kaaarina -kohdasta.
Konkreettiset toimet taloudellisten ja diplomaattisuhteiden katkaisuun jäivät Suomessa läpiviemättä vielä 1980-luvun alussa; ei oltu valmiita toimimaan ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Kun Pohjoismaat vaativat aseidenvientikiellon lisäksi sitovia pakotteita, YK:n turvallisuusneuvosto tyytyi päätöslausemaan “apartheidin vastaisten toimien kartoittamisesta”.
AKT boikottitoimien veturina
EELAK:n jäsenjärjestöjä olivat mm. AKT, Suomen Rauhanpuolustajat, Afrikka-komitea, Suomi-Namibia-Seura, ANC ja SWAPO:n Helsingin toimisto. Tarra Kansan Arkiston merkkikokelmasta.
Etelä-Afrikan levottomuudet vuosina 1984-1985 johtivat lopulta sisällissotaan. Suomessa “Eristetään Etelä-Afrikka -kampanja” (EELAK 1983-1992) perustettiin Etelä-Afrikan tilanteesta huolestuneiden järjestöjen yhteistyöelimeksi. Se levitti tietoa Etelä-Afrikan tilanteesta kampanjoin ja seminaarein ja painosti kotimaassa niin kansanedustajia, ministereitä kuin yrityksiäkin kirjelmin ja henkilökohtaisin tapaamisin. Solidaarisuuden eleenä Ay-liikkeen piirissä ryhdyttiin tukemaan rahallisesti eteläafrikkalaisia kollegoja ja ryhdyttiin boikotoimaan Etelä-Afrikkalaisia tuotteita. SAK:n rauhanpäivillä 13.4.1985 vaadittiin Suomen ja Etelä-Afrikan kauppa- ja diplomaattisuhteiden katkaisemista.
Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden liitosta (AKT) ja sen puheenjohtajasta Risto Kuismasta tuli tärkeä veturi konkreettisten painostustoimien läpiviemiseen. 4.10.1985 AKT julkisti Etelä-Afrikan tuonti- ja vientikiellon ollen valmis täydelliseen kauppasaartoon. SAK ryhtyi jäsenliittonsa päätöstä heti tukemaan. Yhtä tyytyväisiä eivät olleet kaikki Etelä-Afrikan kanssa kauppaa käyvät yritykset. Etelä-Afrikan ja Suomen kauppa kulki satamien kautta, joten AKT:n ahtaajat pystyivät lopettamaan kaupan tehokkaasti. Myös yhteistyö pohjoismaisten alan liittojen kanssa toimi: boikotti oli voimassa loppuvuodesta 1985 samanaikaisesti myös Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa. Lue Risto Kuisman SAK:n liittovaltuuston syyskokoukselle 4.12.1985 esittämä kuvaus AKT:n päätöksen vaikutuksista täältä.
Myös eduskunnassa aktivoiduttiin AKT:n toimien jälkeen ottamaan kantaa. Rotusortoa vastustavan kansanedustajien ryhmä esitti lausuntonsa ulkoasiainministeri Paavo Väyryselle. Lue Reino Paasilinnan kannanotto eduskunnassa Etelä-Afrikan boikottitoimien puolesta täältä.
Laki Suomen ja Etelä-Afrikan välisesen kaupan kiellosta (tosin muutamia poikkeuslupia toisinaan myönnettiin) tuli voimaan viivyttelyjen jälkeen 18.1. 1987. Etelä-Afrikan demokratisoitumiskehitys alkoi vuoden 1992 tienoilla ja rotuerottelu päättyi lopullisesti vuonna 1994. AKT lopetti oman boikottinsa vasta helmikuussa 1992 vaikka laki kauppakiellosta purettiin jo heinäkuussa 1991. Suomessa ruohonjuuritason aktivismilla ja ay-liikkeen piirissä toteutetuilla konkreettisilla toimilla oli oma osuutensa isossa kuvassa.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin akistolähteitä:
Juliste Arjenhistoriassa:
SAK:n Etelä-Afrikan tuotteiden boikottijuliste vuodelta 1985.
Kansan Arkisto:
Merkkikokoelma: Eteläinen Afrikka -tarra.
Työväen Arkisto:
Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto (AKT):
Paasilinna Reinon henkilöarkisto:
Rotusortoa vastustavan eduskuntaryhmän lausunto ulkoasiainministeri Paavo Väyryselle 11.10.1985.
Reino Paasilinnan puhe eduskunnassa 29.11.1985.
Suonio Kaarinan henkilöarkisto:
Apartheidia käsitteleviä kirjoituksia.
Wälläri Niilon henkilöarkisto:
Lisälukemista:
Kallinen, Helena: Apartheidin vastaista toimintaa Suomessa 1985-1991. Eristetään Etelä-Afrikka -kampanja vaihtoehtoisen poliittisen vaikuttamisen viitekehyksessä. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2007.
Riippi, Mikko: Ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa. Kansalaisjärjestöjen vaikutus Suomen suhtautumiseen Etelä-Afrikan järjestelmälliseen rotuerotteluun vuosina 1985–1987. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2011.
Löydä lisää aineistoja:
Rotusorron vastustamista Arjenhistoriassa