Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
“[K]un sinua pyydetään ottamaan virka ja vastuu ja riski, älä epäröi. Sano kysymykseen, että kyllä ja nauti siitäkin hetkestä.” Tarja Halosen neuvo naisille.*
Tarja Halonen tuoreena kansanedustajana vuonna 1979. Työväen Arkisto.
Tarja Halonen (s. 1943) kasvoi Kallion työläiskaupunginosassa Helsingissä, kävi Kallion yhteiskoulun ja valmistui ylioppilaaksi 1962. Halonen kuuluu suuriin ikäluokkiin, joka aikuistui 60-luvun poliittisen ja kulttuurisen kuohunnan keskellä. Hän opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1968, jolloin opiskelijoita puhuttivat esimerkiksi Pariisin opiskelijamellakat, Prahan kevät, Tšekkoslovakian miehitys ja Vietnamin sota. Politiikasta Halonen kiinnostui tosissaan 1960–1970-lukujen vaihteessa työskennellessään Suomen Ylioppilaskuntien Liiton sosiaali- ja järjestösihteerinä, ja vuonna 1971 hän liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuodet 1970–1974 Halonen työskenteli SAK:n juristina ollen ensimmäinen nainen tässä tehtävässä. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 1979. Hän oli myös tuore äiti, ja vauva kulki mukana työhön. Halosen ministeriura alkoi vuonna 1987: hän on toiminut toisena sosiaaliministerinä (1987–1990), oikeusministerinä (1990–1991) ja ulkoasiainministerinä (1995–2000).
Halosella on ollut (vasemmisto)radikaalin maine, mikä pohjaa paljolti hänen toimintaansa yksilöiden oikeuksia ja tasavertaisuutta sekä solidarisuutta ajavissa kansalaisjärjestöissä. Myös erilaiset luottamustehtävät ovat olleet usein näiden teemojen kanssa linjassa. Halonen on ollut mukana esimerkiksi Chilen pakolaisia vastaanottaneessa komiteassa SAK:ssa, Suomen Setlementtiliitossa, Seksuaalinen tasavertaiisuus (SETA) ry:ssä, rasismin vastaisessa valtuuskunnassa ja Romaniasiain neuvottelukunnassa.
Presidentinvaalikampanja
Kampanjaväkeä Tarja Halosen vaalimökillä Tampereella Päivi Mansikkamäki (vas.), tuntematon, Mari Eteläniemi ja Jarmo Ainasoja. Kuvaaja: Järvinen Marja-Liisa. Työväenmuseo Werstas.
Kun Tarja Halonen lähti presidenttikilpaan SDP:n ehdokkaana kesällä 1999 hänestä tiedettiin vielä melko vähän julkisuudessa. Presidenttiehdokkaita oli yhteensä seitsemän, joista neljä oli naisia. Edellisissä vuoden 1994 presidentinvaaleissa ehdokkaita oli ollut yksitoista, joista vain kaksi naisia. Aluksi media ryhtyi vertailemaan naisehdokkaiden edustavuutta ulkonäkökriteerejä asettaen. Presidentinvaalien lähetessä asiakysymykset kuitenkin tulivat syrjäyttämään ulkonäköpelin. Halosella oli syksyllä vajaan viidesosan kannatus äänistä, eikä hän ollut mukana kolmen kärjessä. Lisäksi ulkoministerinä toiminut Halonen joutui olemaan suurimman osan aikaa ulkomailla. Kampanjaryhmässä pohdittiinkin, miten käynnistää menestyksekäs kampanja, kun ehdokas oli muilla mailla työkiireiden vuoksi. Käytännössä asia ratkaistiin esimerkiksi nauhoittamalla tv-esiintymiset etukäteen.
Tarja Halonen -kortti. Presidentinvaalit 2000, kampanja-aineistoa. Työväen Arkisto.
Loppusyksystä Vasemmistoliitto ryhtyi Suvi-Anne Siimeksen johdolla kannattamaan avoimesti Halosta, sillä puolueella ei ollut omaa ehdokasta. Tämä vaikutti niin, että vasemmalle kallellaan olevista kulttuurivaikuttajista moni alkoi julkisesti tukea Halosta. Hän vetosi myös nuorisoon ja yhä useampi nuori lähti mukaan kampanjoimaan. Katso täältä kampanjan avausjuhlassa 12. joulukuuta Marina Centerissä pidetystä Halosen puheesta ote.
Arvostusta Tarja Halonen alkoi kerätä asiantuntevilla esiintymisillään ehdokkaiden televisiotenteissä. Halosella oli vahvaa asiaosaamista etenkin ulkopolitiikan saralla, joka luettiin presidenttikilvassa eduksi. Mielipidetiedustelujen kärjessä aiemmin olleet RKP:n Elisabeth Rehn ja Kokoomuksen Riitta Uosukainen alkoivat jäädä Keskustan Esko Ahon ja Tarja Halosen taakse.
Loppusuoralla järjestettiin myös TarjaROCK, nimensä mukaisesti rock-konsertti, johon Ultra Bra nimekkäimpänä otti osaa. Kuvassa myös kannatuspinssejä. Työväen Arkisto.
Internetin kautta viestiminen otettiin toden teolla käyttöön Halosen kampanjatyössä. Kampanjaryhmäläisille viestittiin sähköpostitse päivittäin uutisia ja kommentteja Halosesta ja kilpakumppaneista. Näiden lisäksi viesteihin liitettiin myös saapunutta palautetta ja päivän mietelauseita. Kampanjaryhmä pystyi reagoimaan nopeasti. Halosen nettisivuilla potentiaalinen äänestäjä pääsi seuraamaan kampanjan etenemistä ja esimerkiksi ehdokkaan pitämiä puheita.
Presidentinvaalin ensimmäinen kierros päättyi Tarja Halosen voittoon: hän sai äänistä 40 prosenttia, Esko Aho 34 prosenttia ja Riitta Uosukainen lähes 14 prosenttia muiden jäädessä taakse. Toisella kierroksella Halosen vastaehdokas Aho liittoutui oikeiston kanssa tuoden puheissaan esiin perinteisiä, konservatiivisia arvoja, joihin kuuluivat koti, uskonto ja isänmaa. Halonen puolestaan vaikutti tuolloin epätavanomaiselta valinnalta presidentiksi: hän ei kuulunut kirkkoon, eli avoliitossa ja oli ollut tyttärensä yksinhuoltaja. Toisaalta Halosen eduksi on myös laskettu, että hän oli kansanomainen ja samastuttava henkilö: hänet saattoi kohdata Kallion kaduilla lippis päässä. Halosen imagon ei nähty olevan kovin kaukana tavallisesta kadun tallaajasta.
MTV3 lanseeraasi toista kierrosta kirittämään päivittäiset “presidenttiuutiset”, joissa seurattiin Ahoa ja Halosta vaalikiertueillaan. Katso täältä suunnitelma Halosen vaalikiertueaikataulusta. Tiukka toinen kierros Ahon ja Halosen välillä päättyi Halosen voittoon 51 prosentin kannatuksella. Äänestysaktiivisuus oli kivunnut jopa 80 prosenttiin. Tarja Halosesta tuli 1.3.2000 Suomen ensimmäinen naispresidentti ja presidentti-instituutiosta entistä enemmän symbolista arvojohtajuutta. Halonen toimi virassaan kaksi kautta vuoteen 2012.
*Lainaus Paavo Haavikon kirjasta Tarja Halosen tarina.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Kampanjaväkeä vaalimökillä Tampereella.
Tarja Halonen kansanedustajana vuonna 1979.
TarjaROCK-juliste vuodelta 2000.
Työväen Arkisto:
Tarja Halosen vaalikampanja:
Presidentinvaalikampanjan avaus Marina Centerissä 12.12.1999. Ote Halosen puheesta.
Suunnitelma Halosen vaalikiertueesta 17.1.2000.
Lisälukemista:
Haavikko, Paavo: Tarja Halosen tarina. Art House 2001.
Jääskeläinen, Markku J, Pekkola, Tapio: Kampanja jonka ei pitänyt onnistua. Otava 2000.
Lehtilä, Hannu: Tarja Halonen. Paremman maailman puolesta. Tammi 2012.