Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Suomalaisessa työelämässä on tapahtunut monenlaisia pysyviksi nähtyjä muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys ja pätkätyöläisyys ovat nousseet esille. 1990-luvun alun lama nosti työttömyyden huippulukemiin 20 prosenttiin työvoimasta. 2000-luvulla työttömyysaste on vaihdellut 6,4 ja 9,8 prosentin välillä ja pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä on vaihdellut samana aikana 18 prosentista 27,2 prosenttiin. Laman jälkeisinä vuosikymmeninä haaveet täystyöllisyydestä ovat näyttäneet yhä etäisemmiltä. Työnhakijat ja työpaikat eivät kohtaa sillä samaan aikaan eri aloilla on sekä työttömyyttä että työvoimapulaa.
Vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike ovat nojanneet täystyöllisyyden ideaan. Onhan niiden identiteetti määrittynyt juuri työnteon kautta. Ne ovat edustaneet sitä työväenluokkaa, jonka synty Suomessa ajoitetaan työväenliikkeen heräämiseen 1800-luvun parina viimeisenä vuosikymmenenä. Tänä päivänä palkansaajien joukko on varsin moninainen, kuten ovat työtehtävät ja niiden luonnekin. Monikaan ei enää tunnista itseään perinteisessä mielessä työväeksi, sillä työtä tehdään muuallakin kuin työpaikalla, kuten etätöinä, ja työajat ovat yhä joustavampia. Osa työllistää itse itsensä yrittäjinä pakon edessä tarjolla olevien työpaikkojen niukkuuden takia. He tarjoavat työvoimaansa ja palvelujaan muiden yritysten tarpeisiin, ollen asemaltaan lähellä palkkatyöläistä, tosin ilman palkkatyöläisen työsuhde-etuja ja turvaa.
Hyvinvointia, ei leikkauksia! -suurmielenosoitus Helsingissä 22.8.2015. Kuvaaja Anne Lahtinen. Työväenmuseo Werstas.
Kansalaispalkkakysymys
Monilla puolueilla aatetaustasta riippumatta on viime vuosina ollut omia ehdotuksia uudenlaisesta kansalaispalkasta tai perustulosta, joka turvaisi toimeentulon myös työelämän ulkopuolelle jouduttaessa. Kansalaispalkan puolustajien mukaan se yksinkertaistaisi sosiaalitukijärjestelmää, ja ihmisten hyppyyttäminen luukulta luukulle tukia hakemaan loppuisi tai ainakin vähenisi. Se voisi ehkäistä tilanteita, joissa ihmisen tulot katkeavat syystä tai toisesta, ja rahallista tukea saa vasta, kun on selvittänyt oikeutensa erilaisiin tukiin ja hoitanut vaaditun hakemusrumban.
Kansalaispalkkaa on kritisoitu muun muassa sen mahdollisesta kalleudesta, ja on kiistelty siitä, mikä olisi sen oikea taso ja mitkä olisivat sen vaikutukset yleiseen hintatasoon. Kansalaispalkka ei myöskään voine kokonaan korvata olemassa olevaa tukijärjelstelmää ja ihmisten erilaisia tarpeita: esimerkiksi pitkäaikaissairaus tai vamma vaatii omia tukiaan perusosan päälle. Kansalaispalkka myös tavallaan tarkoittaa täystyöllisyyysideasta luopumista.
Ammattiyhdistysliike on myös huolissaan liittojen ja työttömyyskassojen maksavien jäsenten katoamisesta. Tulee kansalaispalkka/perustulo tai ei, on ay-liikkeellä kuitenkin yhä tärkeämpi rooli yhä moninaisemman työntekijöiden ja yksinyrittäjien joukon edunvalvontajärjestönä, vastavoimana työnantajaosapuolelle. Ay-liikkeen onkin toivottu ottavan aiempaa paremmin huomioon ns. uusi työväki, jotta se löytäisi myös ay-liikkeen ja kokisi sen tärkeäksi voimaksi oman asian edistämiselle.
Mikä uusi työväki?
2000-luvulla yleistynyt joukko – jota prekariaatiksikin on kutsuttu – työskentelee osa-aikaisesti, määräaikaisesti ja vuokratyöläisenä. Se työskentelee myös yksinyrittäjänä ja pienyrittäjänä tarjoamalla työvoimaansa ja palvelujaan muille yrityksille. Se työskentelee projekteissa ja työryhmissä työn valvonnan ja johtamisen ollessa yhä useammin ennemmin kollegiaalista ja itsensä johtamista. Se on vastuussa yhä enemmän työnsä tuloksellisuudesta. Se hyödyntää käsillä olevia resursseja ja sosiaalisia verkostoja. Se hankkii kouluttautumalla potentiaalia ja valmiuksia suoriutua vaihtelevista, ennakoimattomista työtehtävistä, jotka vaativat esimerkiksi kykyä valikoida, koostaa ja tuottaa tietoa. Työ voi olla aikaan ja paikkaan sitoutumatonta, mitä edesauttaa juuri informaatioteknologian kehitys.
Yleistyvään “silpputyöhön” suhtautuminen vaihtelee. Nuoret ikäluokat eivät välttämättä enää edes odota yhtenäistä työuraa yhden työnantajan palveluksessa. Työprojektit ja joustot työajoissa tuovat myös vapautta ja itsenäisyyttä työntekoon. Toisaalta ne luovat elämään epävarmuutta eikä pitkälle meneviä tulevaisuuden suunnitelmia ehkä uskalleta tehdä.
Työn tulevaisuusnäkymät?
Suomessa rakennetyöttömyyden ja uuden työväen syntyyn ovat vaikuttaneet 1990-luvun laman jälkeen automatisaation ja informaatioteknologian kehityksen ohella alaa vallannut uusliberalistinen politiikka ja sen mukanaan tuoma kvartaalitalous, joka perää tehokkuutta ja voittoja neljännesvuosittain. Tämä on johtanut erityisesti suurten teollisuusyritysten harrastamaan työpaikkojen ulkoistukseen. Työtä on siirretty matalapalkkamaihin tai alihankkijoille, jotka pystyvät tarjoamaan työvoimaa halvemmalla esimerkiksi ammattiliittoihin kuulumattomien työntekijöiden avulla.
Suurten teollisuuden työnantajien lisäksi myös valtion palveluksessa olevien työntekijöiden määrä on viime vuosikymmeninä pienentynyt. Valtiolla väki oli vähentynyt puoleen 1980-luvun tasosta 2000-luvun alkuun tultaessa. Palveluita tarjoavat kuntasektori ja yksityinen sektori sen sijaan olivat kasvaneet. Viime aikoina päätöksiä julkisen sektorin leikkauksista on jälleen tehty. Toimenpiteitä on perusteltu palveluiden tehostamisella.
Tulevaisuuden työmarkkinoita visioitaessa paljon riippuu myös siitä, millainen poliittinen ideologia ja sitä suojaava lainsäädäntö on suosiossa ja voimassa tulevina aikoina: jatkaako uusliberalistinen talouspolitiikka maailmanvalloitustaan vai löydetäänkö sille kenties parempia vaihtoehtoja.
Esimerkkejä vasemmistopuolueiden ja SAK:n ajatuksista työelämästä 2000-luvulla
Kansan Arkiston ja Työväen Arkiston kokoelmista löytyy vasemmistopuolueiden – Vasemmistoliiton ja SDP:n sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön ja siihen kuuluvien ammattiliittojen ja niiden osastojen näkemyksiä työnteosta ja työelämästä eri vuosikymmeninä ja visioita työn tulevaisuudesta. Osa SDP:n ja SAK:n arkistoidusta aineistosta löytyy jo digitaalisessa muodossa Työväen Arkiston nettisivujen kautta. Vasemmistoliiton arkistoidun aineiston sisältökuvailut löytyvät Kansan Arkiston nettisivujen kautta mutta itse aineistoja pitää tulla katsomaan paikan päälle.
Valikoidut esimerkit: Täältä löydät Vasemmistoliiton keskusteluasiakirjan matalapalkka-aloista ja työelämän kysymyksistä vuodelta 2004. Katso vuoden 2006 toimintakertomuksesta mitä näkemyksiä SAK:lla on ollut globaaleista työmarkkinoista ja millaisia toimenpiteitä sillä on ollut esimerkiksi vuokratyötä ja määräaikaisia työsuhteita koskien. Lue vielä täältä SDP:n vuoden 2010 Tulevaisuusohjelman luku “Työn Suomi”.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuva Arjenhistoriassa:
Hyvinvointia, ei leikkauksia mielenosoitus vuonna 2015.
Kansan Arkisto:
Vasemmistoliitto: keskusteluasiakirja vuodelta 2004.
Työväen Arkisto:
SAK:n vuosikirjat, toimintakertomus vuodelta 2006.
SDP:n Tulevaisuusohjelma 2010.
Lisälukemista:
General Intellect: Vasemmisto etsii työtä. Like, Vasemmistofoorumi, Tutkijaliitto, 2008.
Kevätsalo, Kimmo: Työnantaja ja työntekijä muutoksessa. Entä ammattiyhdistysliike? Teoksessa Pärjäämisen ajat. Horjuvat työt. Toim. Anu-Hanna Anttila ja Anu Suoranta. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2007.