Maaseutu lakkoilee
Parempien työolojen puolesta taisteleva maatyöväki joutui keväällä 1917 isäntiensä kanssa napit vastakkain. Toukokuussa alkanut liikehdintä oli alkusoittoa tulevalle kansalliselle tragedialle.
Maatalousvaltaisessa Suomessa maatyöväki oli pitkään suuri, mutta järjestäytymätön joukko. Ensimmäinen kipinä omien oikeuksien järjestelmälliseen ajamiseen oli tullut vuoden 1905 suurlakon ja sitä seuranneiden levottomuuksien myötä. Suuret yhteiskunnalliset mullistukset yhdistivät maaseudun työvoimaa. Seuraavana vuonna Suomessa nähtiin useiden maatalouslakkojen sarja, joiden tietynlaisena huipentumana olivat kuuluisat Laukon torpparihäädöt. Noin 500 ihmistä menetti niiden seurauksena kotinsa. Suurlakon jälkeisinä vuosina maatyöväen aktiivisuus laimeni järjestäytymisen pysyessä paikallisena ja kovin hajanaisena. Seuraavaa suurta liikehdintää saatiin maaseudulla odottaa yli vuosikymmen.
Maatyöväkikin haluaa kahdeksan tunnin työpäivän
Ikaalisten maatyöväen lakkolaisia mielenosoituksessa kesällä 1917. Työväen Arkisto.
Keväällä 1917 maatyöväen vaatimukset kahdeksantuntisesta työajasta kovenivat. Uudistusten läpivienti ei ollut helppoa, sillä maatyöläiset olivat vuosisataisen perinteen myötä vahvasti isäntiinsä sidottuja, eikä kahdenvälisiä työaika- tai palkkaneuvotteluja tunnettu.
Toukokuussa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä laati senaatille esityksen työtätekevien olojen kohentamiseksi. Esitys koski työajan säätelemistä niin tehtaissa kuin pelloillakin. Teollisuustyöväen osalta kehitys oli suotuisa. Esitys eteni valiokuntaan ja sai myöhemmin vahvistuksensa. Maatalouden osalta lakiesitys ei kuitenkaan johtanut tulokseen. Maatyöväen työajaksi haluttiin keskimäärin kahdeksan tuntia, pois lukien kesäaika, jolloin työtä tehtäisiin keskimäärin kymmenen tuntia. Esityksestä käytiin vilkasta keskustelua, mutta lopulta se torpattiin. Yhtenä eväämisen perusteista oli maaseudun isäntien näkemys maatalouselinkeinon erityisluonteisuudesta.
Vastoinkäymiset senaatissa loivat maaseudun työtätekeville näköalattomuutta ja kiukku isäntiä kohtaan alkoi kasvaa. Neuvotteluja isäntien ja työntekijöiden välillä käytiin, mutta tuloksetta. Tilanne ajautui toukokuussa pattitilanteeseen ja neuvotteluiden molemmat osapuolet syyttelivät toisiaan jääräpäisyydestä ja joustamattomuudesta. Jouduttaakseen vaatimuksiaan työaikojensa parantamiseksi ja palkkatasonsa nostamiseksi järjestivät maatyöläiset lakkoja useilla paikkakunnilla. Nyt mielenilmaukset ylittivät laajuudeltaan suurlakon jälkeiset ajat.
Mouhijärven tienoon maataloustyöväkeä osoittamassa mieltään Karkun käräjäpaikalla heinäkuussa 1917. Mouhijärven maatyöläisten lakkoon osallistuneita syytettiin tuolloin Karkun käräjillä väkivallasta työnantajia kohtaan. Työväen Arkisto
Lakkoaalto ja huonoja satonäkymiä
Toukokuun lakkoaaltoon osallistui lähes kuusituhatta maatyöläistä. Häme, Satakunta ja Uusimaa olivat lakkojen ydinalueita. Lakkojen pitkittyessä mielialat kiristyivät ja otteet kovenivat, eikä erinäisiltä kärhämiltäkään vältytty. Maatyöväki kohdisti kovistelunsa lakkorikkureita vastaan. Toimintansa tueksi maatyöläiset alkoivat perustaa järjestyskaarteja. Isännät puolestaan organisoivat suojelusvartioita ehkäisemään levottomuuksia ja suojaamaan omaisuuttaan.
Lakkoilevat maatyöläiset eivät olleet isäntien ainoa ongelma. Kylmän kevään vuoksi sato oli jäämässä hyvin heikoksi, mikä lisäsi maataomistavien ahdinkoa entisestään. Suomea oli uhkaamassa vakava elintarvikepula. Tässä vaiheessa senaatti puuttui tilanteeseen ja vetosi riiteleviin tahoihin sovun aikaansaamiseksi. Senaatti teki molemmille osapuolille ehdotuksen pattitilanteen ratkaisemiseksi. Isäntien tulisi lyhentää työläisten työaikaa ja nostaa palkkoja. Työntekijöille lähetettiin vahva yhteiskunnallinen viesti sadonkorjuun tärkeydestä ja heitä myös muistutettiin selväsanaisesti uhkaavasta elintarvikepulasta. Tilanne rauhoittui, mutta ongelmat eivät ratkenneet.
Isäntien perustamat suojelusvartiot ja työväen järjestyskaartit perustettiin lakkojen jatkuessa ensisijaisesti turvaamaan järjestystä – niitä ei sinällään suunnattu vastapuolta vastaan, vaikkakin kiristynyt tilanne johti erinäisiin konflikteihin. Toukokuussa 1917 alkanut maatyöväen lakkoilu oli kuitenkin yksi niistä merkittävistä yhteiskunnallisista myllerryksistä, jotka johdattivat kansakuntaa sisällissotaan. Lakkoilu pelloilla jatkui toukokuun jälkeenkin. Etenkin heinäkuun sadonkorjuuaika nostatti uuden lakkoaallon eri puolilla Suomea.
Teksti: Teemu Ahola